Oksentelua ja ahdistelua

Oon tänäänkin syönyt kuin läski porsas ja oksentanut kahdesti. Mikä mua oikein vaivaa? Miksen mä voi ajatella yhtään mitä syön - ja ennen kaikkea, miksi syön? Miksi mä annan mun mieliteoille niin helposti periksi nykyään ja miksi mä vaan syön, kun on tylsää?

Tänään on mennyt alas siis rasvatonta jogurttia, ruisleipää, mehua, keksiä. Ja äsken äidin tekemää kanaa ja riisiä. En oo syönyt hetkeen lämmintä ruokaa (koska oon käynyt kiltisti koulussa ja sanonut syöneeni siellä), joten nyt ällöttää ja ahdistaa. Vihaan tätä tunnetta, kun mahaan tulee sellanen lämpö ruoan jälkeen ja tuntuu ihan siltä, että ruoka tulisi pian takaisin ylös, ihan vain koska se on lämmintä. Mua vaan oksettaa, mutten voi oksentaa, koska vanhemmat on kotona. Vituttaa ja se lisää vaan ahdistusta.

Yksi mun kaveri laittoi tänään viestiä, että miksen oo koulussa. Vastasin, että en jaksanut ja masentaa, ja sitten se kysyi miksi. Mä en tiedä oikein miten mun pitäisi suhtautua, koska musta vaan tuntuu, ettei tää henkilö oikeasti vaan pidä musta. Pelkään, että jos avaudun sille jostain tai jos se saa tietää jotain mun syömissekoilusta (ja sekoilusta poikaystävän suhteen) niin se käyttää sitä mua vastaan jossain vaiheessa. Ihan hyvä kuitenkin, etten mennyt kouluun, koska olotila on jotenkin niin... epävakaa(?) ja sain taas paniikkikohtauksen jostain turhasta.

Missasin tänään tosiaan kuviksen tunnin katselmuksen ja fysiikan valmistavan. Huomenna tää kauhea koeviikko on ohi ja voin keskittyä taas uusiin aineisiin. Luojan kiitos. Toisaalta ahdistaa, koska viikonloppu saapuu ja se yleensä menee ihan kauheaksi mässäilyksi. Eikä nähdä poikaystävänkään kanssa nyt viikonloppuna... Ei olla nähty kuukauteen nyt. Mä en oikein tiedä mitä mun pitäisi tehdä sen kanssa.

Onko mulla elämässä enää mitään, mikä ei jollain tasolla ahdistaisi? Tää blogi ei onneksi ahdista ainakaan nyt. Muuta en osaa keksiä.