Kuulumisia taas!

Hui miten paljon asioita ehtii tapahtua lyhyessä ajassa, enkä ole oikein ehtinyt/jaksanut kirjoitella niitä tänne, joten nyt poimitaan niitä tärkeimpiä asioita heinäkuulta.

Palasin mun entisen poikaystävän kanssa yhteen. Kai. En tiedä? Jotain seurustelun tapaista on meneillään sen kanssa, mutten aivan itse ole kärryillä että mitä. Punkkasin sen luona parina yönä, joten siitä se ajatus sitten lähti yhteenpalaamisesta. Jotenkin tunnen oloni tosi hämmentyneeksi, enkä oikein ymmärrä mitä on meneillään. Pelottaa, että mitä jos kaikki on sitä samaa paskaa? Mitä jos mikään ei todellakaan ole muuttunut? Huomaan itseni koko ajan miettimästä, että mitä jos se saa mut tunteen itseni taas elämänsä häpeäpilkuksi ja pohdin, että mitä mä uskallan puhua... Viimeksi kun kuulemma kommunikoin liikaa, mikä ärsytti. Tuntuu etten vaan osaa. En vaan osaa. Jotenkin ahdistaa ne lukemattomat vanhat asiat, kun en tiedä mikä muuttuu ja alkaako taas uudestaan ahdistaan.

Isä palasi kotiin perjantaina. Siitä lähtien ollutkin taas helvettiä täällä. En saa nukuttua, kun ne päättää kännäillä ja sitten tapella yöllä kello kahden aikaan vaikka mulla olisi aikanen herätys klo 8.00. Sitten aamulla valitetaan pääkipua eikä ymmärretä miksi olen vihainen niille. Aamulla vaan itkin, kun olin niin raivoissani ja väsynyt, töissä olin ihan sekaisin, enkä töiden jälkeen ole saanut mitään aikaiseksi koska väsyttää ja itkettää koko ajan. Piti mennä siskolle täksi yöksi, mutta en sitten millään jaksanut. Siispä olen vaan maannut sängyssä ja pelannut Nintendo DS:llä (ah, nostalgiaa!).

Syömishäiriön ja kehon osalta vaan ahdistaa. Tiedostan saaneeni pari kiloa lisää massaa. Pyöräilen kyllä onneksi joka päivä töihin ja takaisin, joten saan siitä liikuntaa, mutta pitäis vaan rankalla kädellä vähentää syömisiä. Ja paljon! Lenkkeilykin on nyt jäänyt sikseen, koska ei vaan tunnu jaksavan mitään. Masennustako? Ehkä. En tiedä. Pari oksentelukertaa on kertynyt nyt tältä viikolta.

Muuton eteen ei ole tapahtunut mitään jännää. Oon hakenut töitä, täyttänyt lukuisia lomakkeita ja pistellyt hakemuksia ja ansioluetteloita moneen paikkaan. Ilta- ja vklopputöitä siis. Pitäisi muistaa kysellä voisiko mun työnantaja suositella mua, jos ne pyytää. Kyllä se varmaan. :)

Hmm... Mitäpä vielä? Oon ostellut vaatteita jonkin verran ja tekisi kovasti mieli esitellä niitä tännekin. Samoin kosmetiikkaa, kirjoja yms, sellaista. Mutten taida uskaltaa kuitenkaan. En kauheasti pitäisi jos vaikka ne työnantajat löytäis tän blogin tai jotain.

Koulun eteen pitäisi tehdä enemmän töitä, mikä tarkoittaa, että nyt uurastan seuraavan kuukauden äidinkieltä. Koulu alkaa vajaan kuukauden päästä, täytän 18 vajaan kuukauden päästä, ajokortti pitäisi olla taskussa reilun kuukauden päästä. Hui! Aika rientää liian kovaa.

Mä vaan toivon että jaksan ja että asiat järjestyisi jotenkin.

PS! Olisiko teillä lukijoilla mitään toivepostauksia? :) Voisin elokuussa sellaisia toteuttaa, kun on aikaa enemmän viettää koneen ja iPadin ääressä.

7.7.

Viime viikolla en käynyt juoksemassa kuin kerran. Iski menkat, mikä käytännössä tarkoittaa että konttaan paikasta a paikkaan b ja sitten menin lauantai-sunnuntaiyönä töiden jälkeen äidin kanssa mökille ja juotiin parit siideritkin. Sunnuntaina olo oli kyllä sen mukainen, että alkoholia oltais nautittu ja ei muuta kun töihin...

Työt on ollut tässä viikonloppuna varsinkin jotain niin hirveetä. Molempina päivinä oon tehnyt ylitöitäkin vielä, eli käytännössä viettänyt viisi ja puoli tuntia 40 celsiusasteisessa kopissa hikoillen, ilman että olen ehtinyt pitään mitään juoma- tai vessataukoja. Ainakin kalorit palaa ja palkka juoksee. :D

Nyt tänään piti neljän jälkeen nähdä kaveria, mutta sanoin että on muuta menoa. En vaan jaksa, oon niin poikki. Päätin, että siivoon huoneen, teen vähän äikän tehtävii ja sitten lähden seitsemäksi teatteriin. Illalla sitten juokseen lenkille. 

Mittasin myös mun aamupainon ja se oli 50 kg, mihin se näköjään aina jämähtää ja palaa jos en oksenna (ts. jos ei nesteet häviä). Ärsyttää, koska oon mun kalenteriin merkannu et 30.7. mun pitäs olla mun tavoitepainossa...

Oho, nyt on jo heinäkuu!

Mulla on taas ollut kauhea kiire, eikä yhtään motivaatiota tehdä mitään. Kesäkuu on vierähtänyt liian nopeasti ohi huonosta säästä huolimatta.

Juhannus sujui ehkä liiankin paljon alkoholin merkeissä. Kaloreita tuli reippaasti, kun eihän me muuta tehty kun syöty ja sitten kun syöminen loppu niin otettiin Ufo Shotit ja Sour Applet kehiin. Paljon paljon paljon sokeria ja kaloreita. Vaikka sanoin, etten jaksa välittää kaloreista juhannuksena, niin kyllä mua ahdisti tosi paljon. Ja oksennutti (ei siis suoranaisesti alkoholin vuoksi), mutten kertaakaan mennyt oksentaan. Mistä olen ylpeä.

Juhannuksen jälkeen oli pari hassua vapaata (= sängyn pohjalla toipumista) ja sitten alkoi 6 päivän duuniputki, joka loppui siis eilen. Nyt on perjantaina vasta seuraava työpäivä.

Mutta tosiaan siitä laihdutusohjelmasta. Mulla oli suunnitelmissa alottaa Cassey Hon June- ja July-kalenterit, mutta sitten totesin, että joka päivä liikkuminen sopii paremmin sitten arkeen, kun saan sumplittua paremmin ja "työ"päivät on säännöllisiä. Nyt käyn siis juoksemassa 5 km ainakin 3 x viikossa iltaisin ja katsotaan mihin lähtee eteneen kehon kunto ja tippuuko paino (josta mulla ei ole aavistustakaan). Oksentamistakin oon välttänyt, viime viikolta tuli vaan yks tai kaks oksennuskertaa.

Muuten mulla on ollut aika kiire. Pitää tenttiä äikkää, päätin etten uusikaan matikan nelosta ja annan sen olla sellaisenaan (kun en mä pitkää matikkaa varmaan kirjoitakaan). Autokoulussa oon käyny muutamalla ajotunnilla ("Apua tää auto ei pysähdy" ja "sammukstää nyt?") ja lähestulkoon kaikki teoriatunnit on suoritettu. Saan siis ehkä kortin mun synttäreihin mennessä.

Asuntohommat on vähän jääneet juhannuksen jälkeen, koska isoisoäiti on huonossa kunnossa ja isä Kiinassa. Pitää katsella niitä tässä pikkuhiljaa kesän aikana.