Päätin tulla toivotteleen hyvät, mukavat ja turvalliset juhannukset kaikille! Pitäkää huolta kavereista ja järki päässä. :)
Mun juhannus menee kaverin mökillä, jonne on lähtö huomenna aamupäivällä. Tehdään hyvää ruokaa, juodaan, saunotaan ja pelataan pelejä ainakin. Eli aika mukava juhannus mulle tulossa, enkä malta odottaa! Takaisin tullaan sunnuntaina.
Päätin nyt juhannuksen ajaksi heittää huolet kiloista ja kaloreista pois mielestä. Vaikka sitten vetämällä pään täyteen... En jaksa nyt ja kaipaan vähän tuuletusta elämään ja haluan unohtaa kaiken hetkeksi. Eikä haittaa vaikka nyt kerran tai pari vetääkin vähän överiksi. Kiloja ehdin pohtia sitten maanantaina myös.
Koko viikon oon kilojani itkeskellyt, vaikkei se paino oikeasti oo mihkään liikkunut. Mikä onkin huono juttu, kun se saisi kyllä laskea... Nyt kuitenkin, jatkan pakkailua ja sunnuntaina tai maanantaina kirjottelen, kun teen uuden pilates-ohjelmankin! ^_^
torstai 19. kesäkuuta 2014
keskiviikko 18. kesäkuuta 2014
Because I'm pretty when I cry
Otsikko Lana Del Reyn uudelta albumilta, johon sain vihdoin aikaa kuunnella (vai ilmestyikö se vasta tänään?).
Sainpas itseäni niskasta kiinni nyt kirjaileen näitä kuulumisia. Mulla on viimepäivät olleet loppujen lopuksi aika kiireisiä ja ollut muuta ajateltavaa kuin blogi.
Sainpas itseäni niskasta kiinni nyt kirjaileen näitä kuulumisia. Mulla on viimepäivät olleet loppujen lopuksi aika kiireisiä ja ollut muuta ajateltavaa kuin blogi.
Oon nyt viikonloppuja viettänyt isovanhemmilla. Ollaan käyty katsomassa isomummoa, joka on sairaalassa saattohoitopotilaana. Muuten oon tehnyt töitä ja tehnyt sekalaisia askareita. Asumiskuviot on koko ajan mielessä, syöminen myös ja muut asiat. Lopputuloksena oon ollut todella väsynyt ja epätoivoinen. Itkettyä on tullut kuluneiden viikkojen aikana liikaa.
Tuntuu, etten jaksa enää mitään ja haluan vaan pois täältä. Tulin eilen kotiin, neljän päivän jälkeen ja äiti tervehti mua huutamisella. Mieliala laski katosta lattiaan muutamassa minuutissa ja iski ahdistus, etten mä jaksa tätä enää kauempaa. En jaksa, en sitten mitenkään. Haluan pois, keinolla millä tahansa. Olo on ihan kun kahden seinän välissä ja fiilis on todellakin sellanen, että oon harkinnut viiltelemistä taas. Tapan itseni ennen pitkää, jos en kotoa pääse pois. Eikä nuo kaksi ymmärrä sitä vaan haluavat pitää mut väkisin täällä kotona vaikka väkisin, ettei tarvitsisi omia ongelmia käsitellä. En kuulemma pärjää, juupa juu.
Tänään oon ollut "koko" päivän ollut liikkeessä, tai toisin sanoen sen ajan kun oon ollut hereillä. Eli kahdestatoista eteenpäin. Oon ollut autokoulussa ja sitten leffassa kavereiden kanssa. Käytiin katsomassa se Malificent, joka oli tosi hyvä ja Jolie oli tosi thinspaava, vaikka se kaavuissa melkein koko leffan ajan olikin. Illalla pääsin nyt kotiin ja säädin jotain omiani. Oon syönyt tänään kaks kotitekoista "hampurilaista" ja kaks tonnikalaleipää + lakuja. Jotenkin ällöttää, vaikka oonkin liikkunut.
Paino huitelee siellä 48,5 kg. Oon varmaan mummilla ja vaarilla lihonnut (siellä ei ole vaakaa). Ällöttää ja pakko laihduttaa nyt jotenkin etten pääse entisestään leviämään. Koon 32 farkut meni kyl kepeesti jalkaan pestyinä ja ne 34:set jotka ostin ennen koulujen loppua on melko löysät, mutta eihän noi vaatekoot oikeasti mitään sano. Sitten kun en enää löydä pienempiä vaatteita mistään niin lopetan laihduttamisen. :D
Mut joo, huomenna voisin harkita lenkille lähtöä ja huoneen perinpohjaista siivousta kun oon kotonakin koko päivän ekaa kertaa koko kesänä.
sunnuntai 15. kesäkuuta 2014
Viesti menneisyydestä
Tänään sähköpostiini saapui viesti kahden vuoden takaa, päivältä 14. kesäkuuta 2012. Se on minun kirjoittamani ja olen tehnyt sen täällä. Olin täysin unohtanut viestin, joten ensin luulin sitä mainokseksi. Aloin tarkemmin lukemaan ja yllätyin. :) Halusin pistää kirjeen myös tänne muistiin. Nimet on muutettu (ja bloggerin vaikeus iPadin kanssa sai mut luopumaan jo toivosta :D).
Blogia yritän taas alkaa päivitteleen tän kuun aikana päivittäin, anonyymikommentointi on back ja kerron huomenna ajankohtaisia kuulumisia.
Öhm. Moikka.
En oikeestaan tiedä miks kirjotan tämmöstä, koska tää on vähän tyhmä idea, mut jaa... no aina sopii kokeilla ja nyt on sopivan tylsää. :)
Laitan tän kirjeen saapumaan mun sähköpostiin kahen vuoden päästä! Eli oon sillon täyttämässä kaheksantoista, oon toivottavasti päässy lukion ekalta ja oon pian saamassa mun ajokortin. Jee!
Mulle on tapahtunut ihan kauheesti viimesen puolen vuoden aikana. Kerroin mun (entiselle) luokanvalvojalle mun syömishäiriöstä ja masennuksesta ja sitä kautta terkkarille ja porukoille. Huoh. Äiti suhtautu siihen tosi huonosti. Mulla olis 20. päivän tienoilla seuraavan kerran tapaaminen ruokaterapeutin ja psykiatrin kanssa mutta mä en nää mitään järkee mennä sinne, joten en oo menossa. Ei mun tarvi, koska en mä ole sairas, eikä mulla oo mitään mielihalua parantua ollenkaan. Ja sitä paitsi mulla menee tosi hyvin tällä hetkellä. Siis jos syömishäiriön kannalta ajatellaan. Katri kerto mulle viime viikonloppuna, että se ja Emilia löysi mun blogin ja tietää siitä. Ne on tienny jo vähän yli kuukauden. Mua tavallaan suututtaa tosi paljon, koska ei se oo niiden asia tai siis silleen, you know?
Olin viime viikonloppuna myös Katrilla, mentiin keskustaan ryyppään Oonan, Annikan ja Emilian kans ja näin. Mut siel ei ollu juurikaa ketään. Perjantaina oli jonkun verran ihmisiä (mm Olli), mut ei ketään, joita oltais tunnettu kovinkaan hyvin/oltais enää väleissä. Lauantaina ei ollu ketää. Molempina päivinä siis päädyttiin vaa mäkkiin istuun, mut onhan kai sekin parempi kun ei mitään. Mun ois huomenna tarkotus mennä taas Katrille yöks, koska mennään taas keskustaan ja en tiedä mitä laitan päälle. Haha, on mullakin ongelmat. :D En myöskään tiedä mistä hommaan juomat, otan varmaan iskältä, jos se jotain juotavaa nyt sit viittis itelleen ostaa. Viddu. Tarvitsisin rahaa kans.
Ajattelin myös mennä Juhannukseks Katrinn mökille, mut tarviin semmoset miesten uimahousut ja mun pitäis saada äiti raahattua mut huomenna kaupunkiin. Jos se nyt kerrankin viittis. Pitäis mennä nukkuun aikasin niin se vois sit ehkä lähteekkin. Toivottavasti meillä tulee oleen kivaa siel. En ainakaa haluu olla kotona.
Sisko tulee huomenna Amerikasta. Se on ollu siel jotain vähän reilut viikko tai melkeen kaks viikkoo. Ne oli ensin New Yorkis ja sit Miamis. Vähän siistii. Oon vähän kateellinen kyllä sille, kun se pääs tommoselle reissulle. Mä haluaisin ehkä päästä vaihtoon, mut se tarkottais, et mun lukio pitkittyis taas vuodella, niin en tiiä... No jaa, kattoo sitä sitten, kun se on ajankohtaista.
Eilen julkistettiin yhteishaun tulokset. Mä en päässy ysiltä, vaan joudun käymään osan kursseista uudestaan, mikä on suoraan sanottuna ihan täysin perseestä. Toivottavasti saisin sielt jotain kavereita tai jotain? No, saan enivei Ellan ja Kirsinkin kautta uusia kavereita, kun lukio alkaa. Olli (siit on muuten tullu ihan vitun hyvännäköne) pääs sinne yrityslinjalle ja niin olisin varmaan mäkin päässy. Onneks en, koska se on tosi pieni luokka ja mä en oo vielä täysin yli siitä, mut en haluu seurustella sen kanssa. En kyl ylipäätään haluu seurustella kenenkään kanssa just nyt.
Haluun vaan keskittyy itteeni ja laihdutukseen ja siihen, että voin olla tyytyväinen itteeni ilman kenenkään muun mielipiteitä ja niin. Silleen. Kivasti. :D Sitten kun mun elämästä tulee tyyliin täydellistä niin voin ruveta seurustelemaan jonkun ihanan miehen kanssa ja näin.
Äiti huutaa nyt keittiössä ja paiskoo tavaroita. Huoh. Mua ärsyttää se, mua ärsyttää se niin helvetin paljon ja haluisin vaan kuunnella jotain musiikkia tai jotain ettei mun tarvis kuunnella sitä. Joskus säälin iskää, kun sen täytyy kestää äitiä. Mun ei sentään onneks tarvi, vaan pääsen siitä parin vuoden sisällä eroon. Ai, että mä vihaan sitä niin paljon. Mut ei sitäkään tarvi oikeestaan kauheen kauaa kestää, joten... niin no nyt pitää vaan sinnitellä.
Mä haluisin vaan jotenkin niin muuttua ja alottaa kaiken alusta. Haluisin laihtua ja olla nätimpi. No se onnistuu. Lisäks leikkasin mulle sivusiilin! Vähänko se on siisti. Se pitäis kyl jossai vaihees leikkaa jo uudestaa kun kasvaa niin nopeeta. Ja sitkun antaa muitten hiusten kasvaa niin siitä tulee vielä hienomman näkönen. Aion myös hankkii venytyksen, ruston ja sit jonkun tatuoinnin, koska ne on ihan vitun seksikkäitä, mut en vielä tiedä et minkä. Lisäks ajattelin, et värjäisin hiukset punasiks.
Mulla on tosi huono omatunto, kun en oo taas vähään aikaan oikeen jumpannu mitenkään. Tiedän, että mun pitäis, mut samalla tiedän, etten mä periaatteessa sais, koska se vaan tekis mun syömishäiriöstä pahemman. On tosi vaikeeta syödä ja olla oksentamatta, kun ajattelee, että syöminen ja ruoka on tosi väärin.
Öhm. Voisin kertoo tulevaisuudesta vielä sen verran, että mulla ei vieläkään oo harmainta aavistustakaan mitä mä haluun tehdä. Mä haluaisin kirjottaa kirjan ja mun pitäis harjotella sitä, mut oon liian masentunut/laiska kirjottaan yhtään mitään. Toivottavasti saisin joskus vielä mun elämässä kirjotettua sen kirjan. Mutta varsinaisesta ammatista mulla ei vielä ole aavistustakaan. Olis siistii kyl olla joku lakimies, kunhan vaan pääsis oikikseen opiskeleen. :) No jaa, onneks mulla on kuitenkin vielä aikaa miettiä mitä haluun iteltäni ja tulevaisuudelta.
Ainii! Isosisko on raskaana. Sen lapsen pitäis syntyä marraskuussa, enkä mä tiedä haluunko olla kummi. Mua ei olla kyllä kysyttykkään, mutta loukkaannun kyllä jos Serkkua kysytään. Sillon en vittu varmasti tuu koko ristiäisiin. Ja velikin muutti just jotain puoli vuotta sit Tampereelle.
Oho. Innostuin kyl kirjottamaan itse asiassa aika paljon. Toivottavasti kaikki on hyvin siellä tulevaisuudessa! Ja tästä ei tullu liian sekavaa. :D Voisin ehkä kirjottaa jonkun puolen vuoden päästä taas uuden kirjeen, koska täähän on ihan kivaa.
A
Blogia yritän taas alkaa päivitteleen tän kuun aikana päivittäin, anonyymikommentointi on back ja kerron huomenna ajankohtaisia kuulumisia.
Öhm. Moikka.
En oikeestaan tiedä miks kirjotan tämmöstä, koska tää on vähän tyhmä idea, mut jaa... no aina sopii kokeilla ja nyt on sopivan tylsää. :)
Laitan tän kirjeen saapumaan mun sähköpostiin kahen vuoden päästä! Eli oon sillon täyttämässä kaheksantoista, oon toivottavasti päässy lukion ekalta ja oon pian saamassa mun ajokortin. Jee!
Mulle on tapahtunut ihan kauheesti viimesen puolen vuoden aikana. Kerroin mun (entiselle) luokanvalvojalle mun syömishäiriöstä ja masennuksesta ja sitä kautta terkkarille ja porukoille. Huoh. Äiti suhtautu siihen tosi huonosti. Mulla olis 20. päivän tienoilla seuraavan kerran tapaaminen ruokaterapeutin ja psykiatrin kanssa mutta mä en nää mitään järkee mennä sinne, joten en oo menossa. Ei mun tarvi, koska en mä ole sairas, eikä mulla oo mitään mielihalua parantua ollenkaan. Ja sitä paitsi mulla menee tosi hyvin tällä hetkellä. Siis jos syömishäiriön kannalta ajatellaan. Katri kerto mulle viime viikonloppuna, että se ja Emilia löysi mun blogin ja tietää siitä. Ne on tienny jo vähän yli kuukauden. Mua tavallaan suututtaa tosi paljon, koska ei se oo niiden asia tai siis silleen, you know?
Olin viime viikonloppuna myös Katrilla, mentiin keskustaan ryyppään Oonan, Annikan ja Emilian kans ja näin. Mut siel ei ollu juurikaa ketään. Perjantaina oli jonkun verran ihmisiä (mm Olli), mut ei ketään, joita oltais tunnettu kovinkaan hyvin/oltais enää väleissä. Lauantaina ei ollu ketää. Molempina päivinä siis päädyttiin vaa mäkkiin istuun, mut onhan kai sekin parempi kun ei mitään. Mun ois huomenna tarkotus mennä taas Katrille yöks, koska mennään taas keskustaan ja en tiedä mitä laitan päälle. Haha, on mullakin ongelmat. :D En myöskään tiedä mistä hommaan juomat, otan varmaan iskältä, jos se jotain juotavaa nyt sit viittis itelleen ostaa. Viddu. Tarvitsisin rahaa kans.
Ajattelin myös mennä Juhannukseks Katrinn mökille, mut tarviin semmoset miesten uimahousut ja mun pitäis saada äiti raahattua mut huomenna kaupunkiin. Jos se nyt kerrankin viittis. Pitäis mennä nukkuun aikasin niin se vois sit ehkä lähteekkin. Toivottavasti meillä tulee oleen kivaa siel. En ainakaa haluu olla kotona.
Sisko tulee huomenna Amerikasta. Se on ollu siel jotain vähän reilut viikko tai melkeen kaks viikkoo. Ne oli ensin New Yorkis ja sit Miamis. Vähän siistii. Oon vähän kateellinen kyllä sille, kun se pääs tommoselle reissulle. Mä haluaisin ehkä päästä vaihtoon, mut se tarkottais, et mun lukio pitkittyis taas vuodella, niin en tiiä... No jaa, kattoo sitä sitten, kun se on ajankohtaista.
Eilen julkistettiin yhteishaun tulokset. Mä en päässy ysiltä, vaan joudun käymään osan kursseista uudestaan, mikä on suoraan sanottuna ihan täysin perseestä. Toivottavasti saisin sielt jotain kavereita tai jotain? No, saan enivei Ellan ja Kirsinkin kautta uusia kavereita, kun lukio alkaa. Olli (siit on muuten tullu ihan vitun hyvännäköne) pääs sinne yrityslinjalle ja niin olisin varmaan mäkin päässy. Onneks en, koska se on tosi pieni luokka ja mä en oo vielä täysin yli siitä, mut en haluu seurustella sen kanssa. En kyl ylipäätään haluu seurustella kenenkään kanssa just nyt.
Haluun vaan keskittyy itteeni ja laihdutukseen ja siihen, että voin olla tyytyväinen itteeni ilman kenenkään muun mielipiteitä ja niin. Silleen. Kivasti. :D Sitten kun mun elämästä tulee tyyliin täydellistä niin voin ruveta seurustelemaan jonkun ihanan miehen kanssa ja näin.
Äiti huutaa nyt keittiössä ja paiskoo tavaroita. Huoh. Mua ärsyttää se, mua ärsyttää se niin helvetin paljon ja haluisin vaan kuunnella jotain musiikkia tai jotain ettei mun tarvis kuunnella sitä. Joskus säälin iskää, kun sen täytyy kestää äitiä. Mun ei sentään onneks tarvi, vaan pääsen siitä parin vuoden sisällä eroon. Ai, että mä vihaan sitä niin paljon. Mut ei sitäkään tarvi oikeestaan kauheen kauaa kestää, joten... niin no nyt pitää vaan sinnitellä.
Mä haluisin vaan jotenkin niin muuttua ja alottaa kaiken alusta. Haluisin laihtua ja olla nätimpi. No se onnistuu. Lisäks leikkasin mulle sivusiilin! Vähänko se on siisti. Se pitäis kyl jossai vaihees leikkaa jo uudestaa kun kasvaa niin nopeeta. Ja sitkun antaa muitten hiusten kasvaa niin siitä tulee vielä hienomman näkönen. Aion myös hankkii venytyksen, ruston ja sit jonkun tatuoinnin, koska ne on ihan vitun seksikkäitä, mut en vielä tiedä et minkä. Lisäks ajattelin, et värjäisin hiukset punasiks.
Mulla on tosi huono omatunto, kun en oo taas vähään aikaan oikeen jumpannu mitenkään. Tiedän, että mun pitäis, mut samalla tiedän, etten mä periaatteessa sais, koska se vaan tekis mun syömishäiriöstä pahemman. On tosi vaikeeta syödä ja olla oksentamatta, kun ajattelee, että syöminen ja ruoka on tosi väärin.
Öhm. Voisin kertoo tulevaisuudesta vielä sen verran, että mulla ei vieläkään oo harmainta aavistustakaan mitä mä haluun tehdä. Mä haluaisin kirjottaa kirjan ja mun pitäis harjotella sitä, mut oon liian masentunut/laiska kirjottaan yhtään mitään. Toivottavasti saisin joskus vielä mun elämässä kirjotettua sen kirjan. Mutta varsinaisesta ammatista mulla ei vielä ole aavistustakaan. Olis siistii kyl olla joku lakimies, kunhan vaan pääsis oikikseen opiskeleen. :) No jaa, onneks mulla on kuitenkin vielä aikaa miettiä mitä haluun iteltäni ja tulevaisuudelta.
Ainii! Isosisko on raskaana. Sen lapsen pitäis syntyä marraskuussa, enkä mä tiedä haluunko olla kummi. Mua ei olla kyllä kysyttykkään, mutta loukkaannun kyllä jos Serkkua kysytään. Sillon en vittu varmasti tuu koko ristiäisiin. Ja velikin muutti just jotain puoli vuotta sit Tampereelle.
Oho. Innostuin kyl kirjottamaan itse asiassa aika paljon. Toivottavasti kaikki on hyvin siellä tulevaisuudessa! Ja tästä ei tullu liian sekavaa. :D Voisin ehkä kirjottaa jonkun puolen vuoden päästä taas uuden kirjeen, koska täähän on ihan kivaa.
A
sunnuntai 8. kesäkuuta 2014
Hädintuskin hengissä
Joo, elikkäs elikkäs... Tännekin nyt jotain päivitystä mun tilanteeseen. Tosiaan, oon nyt viimeisen viikon ajan mennyt paikasta a paikkaan b tuuliviirinä ja yrittänyt tehdä edes jotain sen eteen, että pääsisin pois kotoa.
Lastensuojeluilmoitusta ei tehdä. Täytän 18 niin pian, ettei mitään järkevää ehditä tekemään, enkä halua enempää riitoja järjestää täällä kotona. Yhtä helvettiä tää on jo valmiiksi, joten yritän nyt vaan olla vaikeuttamatta elämääni entisestään. Porukat tappelee jatkuvasti, äiti huutaa mulle turhasta ja isä juo juo juo juo. Sunnuntaina (viikko sitten) myös äiti yritti lyödä mua.
Vuokra-asuntoja olen etsinyt. 400 euroa on minimi "perusvuokra" 20 neliön yksiöstä täällä. Isovanhemmat kyllä tuli pelastavina enkeleinä perjantaina ja sanoivat, että jos porukat vaan suostuvat niin ostavat asunnon keskustasta, jossa voin asua kunhan hoidan vaan kaikki ylläpitokulut. Olisi paras vaihtoehto mulle juuri nyt, koska en mä tukiakaan saa Kelan laskurin mukaan kuin 601 euroa kuussa sen jälkeen kun täytän 18 ja muutan omilleni vuokrakämppään... Ainoa mutta on se porukoiden - tai isän, äiti suostui jo - suostuminen, koska asuntojen on valmiiksi katsottu.
Kaiken tän häslingin seassa en oo jaksanut miettiä syömisiä. Tietty yritän syödä mahd vähän, mutta en jaksa esim oksentaa. En kuitenkaan varmaan ole lihonnut... En tiedä. Oon ollut töissä, autokoulussa, isovanhemmilla auttamassa pihatöissä, opiskellut tai sitten vaan hautautunut Greyn anatomian maailmaan (kolme kautta reilussa viikossa...) tai lukenut kirjoja.
Kyllä asiat varmaan järjestyy... Toivotaan niin, koska jos en toivo niin en enää jaksa elää täällä ja teen mitä vaan poispääsyyn.
Lastensuojeluilmoitusta ei tehdä. Täytän 18 niin pian, ettei mitään järkevää ehditä tekemään, enkä halua enempää riitoja järjestää täällä kotona. Yhtä helvettiä tää on jo valmiiksi, joten yritän nyt vaan olla vaikeuttamatta elämääni entisestään. Porukat tappelee jatkuvasti, äiti huutaa mulle turhasta ja isä juo juo juo juo. Sunnuntaina (viikko sitten) myös äiti yritti lyödä mua.
Vuokra-asuntoja olen etsinyt. 400 euroa on minimi "perusvuokra" 20 neliön yksiöstä täällä. Isovanhemmat kyllä tuli pelastavina enkeleinä perjantaina ja sanoivat, että jos porukat vaan suostuvat niin ostavat asunnon keskustasta, jossa voin asua kunhan hoidan vaan kaikki ylläpitokulut. Olisi paras vaihtoehto mulle juuri nyt, koska en mä tukiakaan saa Kelan laskurin mukaan kuin 601 euroa kuussa sen jälkeen kun täytän 18 ja muutan omilleni vuokrakämppään... Ainoa mutta on se porukoiden - tai isän, äiti suostui jo - suostuminen, koska asuntojen on valmiiksi katsottu.
Kaiken tän häslingin seassa en oo jaksanut miettiä syömisiä. Tietty yritän syödä mahd vähän, mutta en jaksa esim oksentaa. En kuitenkaan varmaan ole lihonnut... En tiedä. Oon ollut töissä, autokoulussa, isovanhemmilla auttamassa pihatöissä, opiskellut tai sitten vaan hautautunut Greyn anatomian maailmaan (kolme kautta reilussa viikossa...) tai lukenut kirjoja.
Kyllä asiat varmaan järjestyy... Toivotaan niin, koska jos en toivo niin en enää jaksa elää täällä ja teen mitä vaan poispääsyyn.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)