Vika kouluviikko

Mun viikko on ollut syvältä. Paino noussut 50 kg, en oo voinut oksentaa tarpeeks enkä tehdä pilatesta, koska oon vaan niin väsynyt ollu ja opiskellu. Voi helvetin kevät oikeesti...

Eilen oli viikon huipentuma. Isä löi mua ja lähin sitten itkien kaverin luokse karkuun kotoa. En viitsi täällä selostaa, että miksi isä mua löi, enkä väitä etten itse olisi jotenkin ollut osasyyllinen tilanteeseen, mutten kuitenkaan koe tarpeelliseksi jakaa tälläistä täällä juuri nyt... Asia menee eteenpäin joka tapauksessa ja tällä hetkellä olisi aikomuksena muuttaa syksyllä pois kotoa, kun olen täyttänyt 18, koska en vaan kestä näitä kotioloja täällä.

Tänään söin koulussa jäätelöö, vaikka piti olla syömättä. Ahdisti, kun mä otin jäätelöä, mutta sitten yks toinen kaveri (jolla on syömisongelmia kanssa) ei ottanut. Tapasin siskoa, menin kotiin, ahmin ja oksensin. Oksettaa vieläkin.

Nyt ei oo enää koulua ja maanantaina alkaa työt. Kaikista aineista tuli ihan ok-numerot, pääasiassa kasia.  Isot pahoittelut, etten ole päivitellyt, en vaan jaksa ja tulee paha mieli, kun edes mietin mun syömisiä tai tätä blogia juuri nyt. :/ (Ja anokommentointi poistuu... <3)

Sokerinarkkari täällä, päivää

Millonkohan mulle tulee sellainen päivä, että voin sanoa puhtaalla omatunnolla syöneeni vähän? En usko, että tällä vauhdilla milloinkaan... Jos ihme on tapahtunut olen huomiseksi laihtunut, mutten tietenkään voi punnita itseäni huomenaamuna (kuten en tänäkään aamuna) koska koeviikon ansiosta meen kahdeksaan kouluun.

Oksennettu tänään on kahdesti. Lumipanttereita ja sitten riisihernemaissikala-salaattia, sekä kanaa ja varmaan litran verran Fun lightia ja Pepsi Maxia niiden mukana. Ruokaa on jäänyt sisälle sitten enemmän... Niitä hemmetin Lumipanttereita (kone suostu kirjottaan pienellä), Low-Carb protskupatukka, koulussa salaattia, vähän makaronia kastikkeella ja näkkäri. Ja aamulla mustikkajogurtti.

 Suoraan sanottuna vituttaa, kun mä vaan syön koska en jaksa ilman ruokaa. En jaksa, mä pyörryn kouluun jos en syö kouluruokailussa ja kaverit alkais spekuloimaan jotain. Tänäänkin tein kivan 10 tunnin opiskelupäivän, lähdin kouluun kahdeksaksi ja pääsin kotiin kuuden jälkeen autokoulusta. Lumipanttereita tuli syötyä sen leffan takia, koska kaveri oli ostanut niitä. Oli sitten pakko mennä koulun jälkeen ostaan pussi, että voin syödä ja oksentaa sen. En tiedä miksi, mutta mulla on kauhea himo herkkuihin joiden pinnalla on valkoista jauhoa (ei, en ole narkkari, sokerinarkkari enemmänkin) tai jotain vaaleeta kuorrutetta, tyyliin muffinseja joissa vaaleansininen kuorrute tms... Tulee heti ahmimisoksentamisfantasiat tollasista ruoista. <3 Ah.

Koulussa ei ollut koetta tänään - onneksi. Tein enkun valmistavalla tuntiesseen tulevaisuuden ammateista ja voin suoraan sanoa että meni varmaan ihan reisille ja kirjoitin aiheen vierestä 300 sanaa täyttä potaskaa. Hyvä päivä sinänsä, että mulla on ollut kiire, niin en oo ehtinyt ajatella ketään miespuolista kertaakaan koko päivänä enkä oikeestaan ehtinyt ahdistuakaan mistään - paitsi tietenkin liiasta syömisestä mikä johtaa oksentamiseen.

Nyt illalla tein pilatestreenit, nautin vikoista auringonsäteistä ja kertailen enkkua. Huomenna suunnitelmissa samanlainen 10 h päivä kuin tänään. Tosin jos nyt pystyisi ottaan vähän kevyemmin ruokailun suhteen.

25.5.

Tuntuu, että menee vaihteeks kaikki ihan paskasti. Tekis mieli oksentaa aivoni pihalle, mutten tietenkään voi tähän aikaan... Niitä iloja, jos asuisin yksin ja voisin tehdä mitä haluan (aka oksentaa ruokaa) ihan milloin haluan. :(

Paino on vieläkin 48,5 kg. Oon syönyt ihan vitusti ruokaa tänään ja oksentanutkin vaan kerran. Pitäs oksentaa paljon, paljon useammin. Tein kuitenkin pilatestreenin tänään.

Toivon etten lihoa, koska ahdistaa taas ja tuntuu, että oon ihan vitun läski ja oksettava. Haluan olla niin pieni. Mulla on niin paska olo vaihteeks. Koeviikkokin ahdistaa. Huomenna sais kouluun tuoda uskonnon tunnille karkkia ym muuta paskaa. En helvetissä... En syö huomenna mitään koulussa, enkä syö huomenna mitään ennen kun pääsen autokoulusta kotiin.

Kulunut viikko

Varoitus! Pitkä postaus tulossa.

Kuluneen viikon aikana postailut on jääneet vähän vähemmälle - pahoitteluni siitä. Mulla on ollut kaikkea muuta nyt mielessä, eikä oikein ole ollut fiilistä kirjoittaa mitään. Muistikin taas pätkii, mutta yritän mielessäni kerrailla vähän mitä oon tehnyt... Syömisiä en muista mistäkään päivästä, mutta oon joka päivä oksentanut 1 - 3 kertaa, eli vähän hillitymmin. Paino on pysynyt 48,5 kg. Ens viikolla yritän saada sen 48 kg:n alapuolelle keinolla: lähde kotoa ennen kahdeksaa, älä syö koulussa muuta kun näkkärin tai salaattia, pääse kotiin kuuden jälkeen, syö vähän ja tee jumpat. Eiköhän se siitä ala tippuun.

Tiistain ahdistuspostailun jälkeen pääsin oksentaan. Ei siitä enää varmaan siinä vaiheessa mitään hyötyä ollut, mutta rauhotti mielen kun sai kaiken pihalle mahasta. Mä en edes tiedä miten mulle tuli tollanen kauhee paniikki... Hakkasin itteeni tyyliin päähän, koska oon ollut niin paska epäonnistuja...

Keskiviikkona oli vika psykologi. Se ei kirjottanut mulle sitä liikan todistusta, koska mun pitää mennä siitä lääkärille ja se pisti sinne hoitotietoihin, että mulla olis oikeus siihen liikan vapautukseen. No arvatkaa kaks kertaa pystynkö viikon hälytysajalla varaa aikaa terveyskeskukseen jollekin muulle kuin päivystysajalle ja sitä pidemälle en voi varaa, kun en tiedä mun työvuoroja vielä. Ei vittu. Lisäks se lääkäri oli niin jälkeenjäänyt nuijapää, kun kävin sitä viimeks pyytämässä _lääkärin_todistusta, ettei se sitä mulle kirjottanut vaan käski käydä tuolla psykologilla ihan eri asiasta. Argh. Ehkä käyn koululääkärillä, kun koulut alkaa uudestaan, jos se todistus sillon vielä kävisi.

Kävin kanssa kampaajalla keskiviikkona. Ärsytti, kun se paino ei tosiaan ole siinä missä halusin se olevan, vaan 48,5 kg mennään. Vittujen vittu. En myöskään tehnyt pilatesta, koska en vieläkään tiennyt missä se lappu oli ja opiskelin fysiikkaa.

Torstaina en tehnyt kai mitään ihmeitä. Fysiikkaa... Perjantaina, eli eilen oli sitten se koe. En osaa yhtään sanoa miten meni, joten saan varmaan kutosen. Loppupäivän tein sit kaks tuntii viikon tekemättömiä pilateksiä, otin aurinkoa ja luin kemiaa. Ja tajusin, että mulle on kehittyneet näkyvät vatsalihakset jostain tyhjästä...

Illalla iskä sitten avautu kännissä mulle mun ja eksän erosta. Se sanoi kuinka onnellinen se on, että me erottiin ja muuta mukavaa. Kuka oikeasti sanoo toiselle, että hyvä kun erositte? Se on sama kun se sanoisi, että hyvä kun sulla on paska olo ja oot ihan hajalla, että hyvä kun sun ahdistus lisääntyy ja syömishäiriöstä tulee vielä vahvempi. Varsinkaan kun ei kertaakaan suostunut mun eksää näkeen, koska ei pitänyt meidän suhdetta hyväksyttävänä, niin en näe mitään oikeutta sen arvostella sitä. Se ei meidän suhteesta tiennyt edes mitään muuta kuin tyyliin eksän nimen, iän ja asuinpaikan.

Muutenkaan en ymmärrä miten mun isällä on pokkaa avautua mulle mun suhteesta, kun sille oli ihan ok se, että sen kännikäverit ahdisteli ja kähmi mua kun olin 12-vuotias? Tai miten mun isällä on oikeutta sanoa mitään mielipiteitään mun elämästä, kun ei se siinä ikinä ole läsnä? Kaiken lisäks se rupes sanoon, että sillä on oikeus päättää kenen kanssa mä seurustelen niin kauan kun oon alle kakskymmentä...

Juttelin muuten eksälle tällä viikolla... En oikein tiedä miksi edes alotin keskusteleen sen kanssa? Mulle tuli vähän sellanen olo, että miks mä oikein kaipasin sen kanssa puhumista, kun se on sitä samaa mitä aina... Ja kaiken lisäks se tuntui siltä kuin olisin puhunut jollekin ihan tuntemattomalle. Mua myös turhauttaa, koska ensin se sanoo, että sillä on ikävä mua. Sitten muutamaa päivää myöhemmin se kysyy, että voitaisiinko nähdä kavereina ja ettei meidän seurustelusta olis mitään muutenkaan tullut, kun se sai elämäänsä kasaan ja jotain töitäkin kuulemma. Että ihan vitusti onnee sit vaan sille.

Tänään en oo myöskään tehnyt mitään ihmeellistä. Aamulla oksensin, joten nyt illalla ei tullut oksennettua. Oon ottanut aurinkoa ja opiskellut kemiaa - enkä vieläkään osaa mitään.  Nää säät on muuten tosi ahdistavia, koska on niin kuuma, enkä kehtaa olla shortseilla a) läskieni vuoksi ja b) viiltelyarpien vuoksi... Siispä otan aurinkoakin joko polvipituisilla jumppahousuilla tai kollareilla, jotka on kääritty polviin. Pitää siis varata kauan kaipaamaani tatuointiaikaa syksylle ja siihen mennessä painon tulee olla tavoitteessaan, että sitä tatuointia kehtaa esitellä.

PS. Poistin anonyymikyselyn, koska se näköjään ainakin mun koneella hajosi eli kaikki äänet hävisivät. Nyt on uusi tilalla! :)

Ei helvetti!!! Mä lihon ja lihon ja lihon!

Mua vituttaa niin paljon! Oon niiiin helvetin vihainen. En oo päässyt kertaakaan oksentaan tänään, jumalauta. MÄ EN HALUA LIHOTA ENÄÄ GRAMMAAKKAAN!!!

Isä oli kotona kun pääsin koulusta, joten vaikka söin ihan vitusti ruokaa en päässyt oksentamaan kertaakaan. Nyt äsken söin jäätelön ja muuta paskaa lihottavaa ruokaa ja äiti päätti kylvettää koiran -> en pääse suihkuun oksentaan. Oon hukannut mun pilates-lapunkin, joten en tiedä tän päivän treeniä ja mua niin vitusti ahdistaaaaaaaa. Ei jumalauta. Päähän sattuu, oksettaa ja haluan oksentaa.

Vittu jos mä lihon nyt tän takia.

Takapakkia

Vituttaa ja ahdistaa taas enemmän kun laki sallii. Paino noussut 49 kg. Ei helvetti... oon niin valtava. En oo vielä syönyt mitään enkä tiedä mitä ruokaa siellä on. :(

Siispä tänään kanssa pyörälenkki, jonka jälkeen pilatesta. Huomenna onneksi vapaapäivä koulusta, kampaaja (ja painon piti olla 1,5 kg alempi!!!) ja psykologi. Ehkä tää tästä vielä hyväksi muuttuu. Nyt jatkan hyppäriopiskelua ja ehkä yritän ymmärtää jotain fysiikasta.

Hellepäivät on rakkautta

Mä rakastan hellettä. On lämmin ja ruskettuu. Urheilu on paljon kivempaa, eikä oikein tee mieli syödä mitään raskasta, koska on niin kuuma! :)

En uskaltanut vaa'alle tänään. Ehkä huomenaamulla sitten. Oon tänään kuitenkin liikkunut aika paljon. Kävin pyöräilemässä jonkun kymmenen kilsaa - sykemittari jäi kotiin, koska siinä ei ollut akkua ja se vyö on liian iso... Ja sitten pilatesta puoli tuntia. Tulee hyvä fiilis kun liikkuu ja ennen kaikkea laihtuu! Tän päivän syömiset on vähän niin ja näin. Pääasiassa oon syönyt salaattia ja juonut omenamehua ja vettä. Lisäks oon syönyt pari palaa suklaata. D: Huomenna ehkä uskaltaudun vaa'alle, kun tänään on ollut niin hyvä fiilis yleisesti ottaen!

Uskonnon testistä sain seiska puolen, joten ussan numeroks varmaan tulee joku kasi. Onneks ei tarvi siitä enää stressaa ja voin keskittyä fyssaa, kemiaan ja enkkuun! :) Ja sain hankittua itselleni kivan vanhojen parinkin.

PS. Teitä lukijoita on jo todella paljon! En ikinä uskonut, että noin montaa kiinnostaisi mun turhanpäiväiset jorinat. <3

Läski ja turvoksissa

Ei oo erityisen hyvin mennyt tää viikonloppu. Oon syönyt ihan helvetisti, enkä uskaltanut vaa'alle. Eilisestä en muista olenko oksentanut, tänään oon kahdesti tai kolmesti muttei se riitä. Yritän nyt vaan ottaa rauhassa ja jos paino on noussut huomiseksi niin alkaa kunnon vyön kiristelyt. Kaloreidenkin laskeminen on siis jäänyt, enkä edes kehtaa luetella niitä ruokamääriä mitä on mennyt alas - mutta esim patongista ja suklaasta on koostunut ruokavalio. Ei siis yhtään hyvä!

Tänään tein pilatesta. Kauheeta ajatella, että kolmas viikko jo alkoi! Kävin myös 10 minuutin kevyellä pyörälenkillä kokeilemassa miten mun pyörä toimii talven lomailun jälkeen. Nyt mulla on ainakin hyvä pyörä ja väline kuntoilla! Huomenna ajattelin mennä polkemaan pitkin pururataa. Pitää ottaa sykemittari mukaan! Pakko saada itteeni laihemmaksi, olo on niin turvonnut. Oksettaa nytkin.

Joo. Koulua en oo saanut yhtään tehtyä. Okei, ussan esseen sain tehtyä ja nyt kohta alan lukemaan lisää ussan, sitten enkkua ja fysiikkaa. En oo vieläkään ilmoittanut äikän opelle, etten tenti sitä äikänkurssia, mutta huomenna hoidan asian... Toivottavasti se ei suutu. :/

Hmph... Isä tuli kotiin ja porukat on taas tapelleet kivasti. En jaksais kuunnella sitä. Juttelin eksälle tänä viikonloppuna, mikä ei ollut niin hyvä idea, koska tuli vaan paska mieli...  Joo. Enkä mennyt sinne koulun juhlaankaan.

16.5.

Oon oksentanut tänään seitsemän tai kahdeksan kertaa. Sekosin laskuissa viidennellä tai kuudennella kerralla, enkä enää jaksa välittää. Kaikki menee paskasti, eikä toissapäiväinen oksentamattomuus kannattanut tai sitten vaan oksennan muuten vaan enemmän nyt. No, en oo laskenut kaloreitakaan.

Paino oli 48 kg, mutta nesteiden hävittyä se tippui 47,5 kg. Eli 47 ei oo enää kaukana! Kunhan vaan ei nesteitä enempää katois vaan läskiä. Päivän liikunnat tein tuplana, koska eilen en tehnyt. Ei ehkä hyvä idea, koska oon kipeänä ollut tän päivän, mutta pakko liikkua, että paino tippuu.

Taas väsyttää. Huomenna olisi se koulun juhla, mutten mene sinne. Jatkan iltaa katsellen sinkkuelämää ja yritän vkloppuna saada jotain kunnollista pidempää postausta muustakin kun syömisestä (vaikka siitä mun elämä koostuu). Koeviikko alkaa ens viikolla, joten siihenkin lueskelen nyt vklopun ajan!

Mikään ei tuu muuttumaan

En eilen oikein jaksanut päivitellä. Oon onnistunut nappaamaan itselleni kauhean taudin, mikä oikeasti varmaan on oksentelun seurauksia vain. Säästän teidät yksityiskohdilta ja sanon vain, että mun kurkku on tulessa ja ääni kadoksissa.

Eilen pidin oksennusvapaan päivän pitkiin aikoihin. Kaloreita tulis syötyä noin 900. Aluksi meni hyvin, iltaseitsemän aikoihin oli saldoa kertynyt vain 600 kcal, mutta sitten alkoi tunnemässäily ruisleivällä. Eilen tuli tasan kuukausi siitä kun me erottiin. Mua masentaa ja ahdistaa. Haluaisin kysellä kuulumisia, halata, enkä jaksaisi nukkua yksin tai olla kotona kaikkia viikonloppuja. Mutta mun pitäisi vaan muistaa, ettei se halua, että puhun sille. Enkä mä saa puhua sille, koska siitä ei tuu yhtään mitään. Mikään ei muuttuisi.

Häpeän omaa itseäni, koska oon niin onneton ja kaikki tajuaa, että oon sairas. Ihan kaikki. Kaverit tietää, oon siitä varma, muttei ne sano mulle mitään vaan kuiskii selän takana. Ehkä hyvä niin. Koulun suhteen alan luovuttaan... En vaan jaksa! En jaksa tenttiä äikkää tiistaihin mennessä, joten siirrän sen suosiolla ens vuodelle. Hävettää, koska opettaja on nähnyt vaivaa ja antanut mulle tentittävät asiat. Miten mä saan itseni jaksamaan...? Fysiikassa ja kemiassa on tarpeeksi kestämistä. Enkusta saan varmaan nelosen, samoin uskonnosta. Ei jaksa enää kiinnostaa. Oon läski ja laiska, musta ei tule ikinä lääkäriä, eikä mun elämässä ole enää järkeä. Yhtä hyvin voisin lakata olemasta. Oon niin väsynyt, että haluaisin vaan nukkua ikuisesti

En mennyt tänään englannin tunnille, koska oon hukannut mun kirjan. En oo koko viikkona ollu englannin tunnilla. Kemian tunnille on pakko mennä. Sen jälkeen olisi psykologi. En tiedä uskallanko vieläkään sanoa mitään.

Mulla on kampaaja viikon päästä. Paino on vieläkin 48 kg, mutta mun on pakko saada se siihen mennessä 47! Parempi vielä jos saisin sen 46,5 kg. Yritän tänäänkin olla oksentamatta, koska kurkku on niin kovilla. En tiedä miten hyvin pystyn siihen.

13.5.

Aamupaino oli tänään 48 kg. Hassua miten paremmaksi sitä itsensä tuntee, kun on laihtunut edes vähäsen. Olo on heti kevyempi ja näyttääkin vähän paremmalta! :)

Tän päivän syömiset ei kuitenkaan menneet niin hyvin. Aamupalaksi en syönyt mitään, koulussa myskipatukan ja vähän perunasoselaatikkoa. Kotona ahmin leipää, kakkua, jäätelöä, mitkä oksensin ja söin vielä illalla jogurtin kaurahiutaleilla. Ihan ok syömiset, kunhan saan ahmimisen ja oksentamisen pois.

Oon väsynyt, joten kirjottelen huomenna lisää.

Henkinen kipu lievittyy

Maanantait on aina yhtä hirveitä. Oikeasti, mikään ei tuu sitä muuttaan.

Jätin tänään melkein menemättä kouluun, mutta raahauduin sittenkin vikalle tunnille, kun sisko tuli käymään. Joo, nukuin pommiin. Voitko sä heittää mut kouluun? Oikeesti ahdisti taas niin paljon, ettei mitään rajaa. Sisko vielä illalla soitti äidille ja kertoi etten ollut koulussa, mistä seurasi mukavasti huutoja mulle.

Psykologi perui tän päivän tapaamisen. Ehkä ihan hyvä juttu. Melkein ajattelin kertoa sille mun oikeista ongelmista. Mutta olisin kyllä halunnut jutella taas jonkun kanssa mun asioista. Esimerkiksi siitä, että soitin eilen vahingossa eksälle, joka soitti mulle takaisin enkä vastannut sille. Ton takia oon taas ajatellut sitä koko päivän ja mun oli pakko siirtää niitä treffejä sen pojan kanssa. Mikä ei kyllä hyödyttänyt mitään, koska sain muutettua niitä vaan päivällä sillä verukkeella, että huomenna sataa. :(

Paino on tänään ollut vieläkin tossa 48,5 kg ja mua ärsyttää. Haluan sen alemmas! Ja haluan sen digitaalivaa'an, jotta nään sadan gramman tarkkuudella painon muutokset! Oon kyllä syönyt ja oksentanut tänään taas ihan hirväesti, joten ei mikään ihme ettei paino tipu. Miksi oonkin näin itsekuriton, etten voi olla oksentamatta, kun siitä saan vaan kauheat fyysiset oireet? Henkinen kipu lievittyy, mutta fyysinen vaan pahenee. Tänäänkin ollut koko päivän pää ja kurkku ihan helvetin kipeitä.

Koulusta en edes sano mitään. Stressaa niin perkeleesti. Kaikki jutut pitäis saada tehtyä nyt vajaan puolentoistaviikon sisällä, eikä tässä edes ole kunnollista viikonloppua välissä.

Äitienpäivä

Meinasin aloittaa tän postauksen sanomalla, että oon ahdistunut, mutta miten se oikeastaan eroaa mun normaalitilasta? Oon aina ahdistunut. Jos jotain uutta, niin tunnen itseni täysin paskaksi tyttäreksi. Tänään on äitienpäivä ja oon tehnyt vaan kakun äidille. En jaksa oikein jutella sen kanssa nyt, en oo hankkinut sille lahjaa ja haluan vaan olla yksin ja nukkua. Alkaa itkettään, kun tiedän, että oon tehnyt sille pettymyksen ja sillä on varmaan nyt paska fiilis, kun en jaksanut jutella sen kanssa mistään. :(

Oon oksentanut kahdesti. Aamulla ja äsken. Sisällä on pysynyt tähän mennessä varmaan 2 ruisleipää, kalkkunafilee, peruna, kastiketta ja pieni pala mun tekemään juustokakkua. En syö tänään enää muuta. Ja teen kohtapuoliin päivän jumpat, kun oon saanut läksyjä tehtyä (niitä on niin paljon, etten tiedä mistä aloittaa!).

Mulla on keskisormen rystysessä haava, mikä aukee joka kerta kun oksennan. Se ei mitenkään pääse parantuun, vaikkei se ole edes tullut oksentelusta... Ärsyttää...

Ja paino pysyy 48,5 kg...

10.5.

Oon syönyt ihan vitusti liikaa. Aamulla jogurtin. Sen jälkeen leivoin juustokakun, joten oli pakko maistella siinä sivussa (läski minä <3). Äidin kanssa jouduin syömään puolikkaan valmispitsan, mistä tuli 322 kcal. Vaikka piti olla lepopäivä, niin lähdin sitten vajaan tunnin kävelylle. Sitten söin ruisleivän, minkä jälkeen ahmasin siskon tekemää kakkua ja juustonaksuja. Ja kävin suihkussa oksentamassa.

Tänään on taas menny päivä ahdistellen ja ikävöiden, enkä oo saanu tehtyä koulujuttuja tarpeeks, mikä stressaa. Nyt jatkan iltaa Euroviisujen parissa, koska sehän on paljon hyödyllisempää tekemistä kuin esim opiskelu... :)

9.5.

Mä en oikein osaa sanoa mitä tunnen. Oon surullinen, kaipaan jotain seuraa. Oon väsynyt niin henkisesti ja fyysisesti ja ylipäätään yksinäinen. Samalla oon onnellinen, koska tein taas päivän jumpat ja toivon edistyväni. Oon laihtunut jonkin verran - uskaltaisin veikata. Se tekee onnelliseksi. Ärsyttää, koska juokseminen tossa rankkasateessa on mahdotonta.

Tän viikon ajan oon ollut "pirteä". Koulussakin oon ollu 3,5/5 päivästä. Säälittävää... Koulua on enää jäljellä 16 päivää, mun pitäis ryhdistäytyä. Oon ollu niin paljon poissa koulusta, ettei olisi yllätys jos mä lentäisin sieltä pihalle. Ja siltikään en vaan jaksa. Mun pitäs soittaa kesätyönantajalle ja kirjottaa työsopimus. Mutta jaksanko mä edes tehdä töitä koko kesän? Mun on pakko jaksaa - mä lupasin, että jaksan ja mun pitäs olla kiitollinen, että mulla on kesätöitä!

Tänään lähdin kouluun kahdeksaan ja pääsin kahdeltatoista. En mennyt syömään. Tulin kotiin, ahmin ja oksensin kahdesti. Kurkkuun sattuu ja oksentaminen ilman apuja ei vieläkään onnistu, vaikka lähellä onkin. Äiti tuli kotiin, väsähdin ja menin nukkumaan. Nukuin kolme tuntia. Heräsin, söin tosi pienen palan reikäruisleipää ja tein jumpat. Aamupalaksi söin myslipatukan, koska otin särkylääkkeen. Mulla on ihan samanlainen olo kun krapulassa. Nestehukkaa... Pitäis juoda enemmän vettä.

Perjantait on ylipäätään ihan hirveitä päiviä. Huojennun, koska oon selvinnyt taas yhdestä viikosta. Mutta tänäänkin oon vaan ajatellut eksää koko päivän, koska aina perjantaisin oon mennyt sen luokse. Mulla on niin kauhea ikävä. Kun menin tänään nukkumaan, näin siitä unta. Hetken ajan ajattelin, että kaikki oli todellista. Perjantait on hirveitä päiviä, koska mulla on edessä viikonloppu, mikä tietää, etten tee mitään muuta kuin opiskelen ja ajattelen kauheita asioita.

Musta tuntuu, että mun mielenterveys menee vaan pahempaan suuntaan koko ajan.

Oksettaa, oksettaa...

Tuli sitten sorruttua äsken. Sisko toi marenkisitruunatorttua, mitä oli jääny sen synttäreiltä ja vetäisin pari palaa. Nyt haluan oksentaa. En halua lihoa. :( Pakko keksiä joku keino päästä oksentaan. Ehkä meen suihkuun ja siellä oksuilen - niinkun ennen vanhaan.

Argh... Ärsyttää, kun menin pilaan tän näin. Ainakin mul on huomiset ahmintaruoat valmiina nyt... Huomenna ahmin ja oksennan, liikun ja meen juokseen. Koska en näköjään pysty oleen päivääkään syömättä jotain lihottavaa.

Edit// Ahdistuksen lievitykseksi oksennus, liikuntaa ja suihku. Toimii!

8.5.

Paino oli tänäaamuna noussut puolella kilolla, eli takaisin neljänysiin. Ärsyttää. Nukuin aamulla pommiin opon tilaisuudesta, kun piti 2. vsklle tehdä lukkarisuunnitelmat. En siis mennyt sinne ja pakko mennä jonkun muun luokan kanssa tekeen sen huomenaamulla.

Musta tuntuu, että kaikki mun kaverit tajuaa etten mä oo kunnossa. Ne puhuu mun selän takana, mä tiedän sen. Yks kaveri oli ulkomailla kuukauden, tuli Suomeen ja tänään se tiesi että mä ja eksä oltiin erottu, vaikken sanonut sille mitään. Se myös tiesi, että oon ollu tosi paljon poissa koulusta jne. Ärsyttää hieman. Ei tarvis miettiä mun asioita.

Koulussa oli juustohampurilaisia ruoaksi. Söin sellaisen, tosin ilman pihviä. Eli lähinnä vihanneksilla ja majoneesilla. Rupes ahdistaan ja oksettaan sen jälkeen... Olisin mennyt ehkä oksentaan, jos ei olis ollut tilaisuutta salissa, josta ei voinut lähteä. Ällöttää oma itseni ja miten sorrun tollaseen läskiruokaan. Lisäks oon syöny aamulla myslipatukka ja klementiinin.

Päätin nyt tehdä tuplajumpat tänään ton hampparin takia. Äsken tein ja teen vielä kun äiti tulee kotiin (koska en oo vielä tehnyt enkä "eilen tehnyt"). Ajattelin tänään vielä syödä appelsiinijogurtin ja ehkä kasvissosekeittoa, jos on pakko, koska "koulussa oli niin hyviä hamppareita ja söin niitä niin paljon, että oon vieläkin ihan täynnä".

Suututtaa

Keskiviikon saldona migreeni, minkä takia en mennyt sitten kouluun. Noiden lisäks tää perus flunssa yrittää puskee päälle - niin kun aina kun oksennan pari viikkoo putkeen. En myöskään voinut mennä sinne luennolle, mistä en saanut sitä puolen numeron ekstraa fysiikkaan. Ärsyttää ja harmittaa. Kaikesta sairastelusta huolimatta sain väkisin tehtyä jumpat - en vaan voi jättää väliin ennen kun makaan tyyliin sängyssä enkä pääse millään ylös.

Aamupaino oli 48,5 kg. Jos sen sais huomiseks siihen 47 kg niin olisin ikionnellinen... mut tuskin se on mahdollista, nähden mitä oon syönyt tänään. Söin kasvissosekeittoa minkä oksensin päivällä, mutta nyt illalla tuli siskon synttäreiden kunniaksi syötyä kakkua ja jotain oksettavia leivoksia ja 2 ruisleipää. :( Lisäks oon juonu jaffaa kaks lasia.

Äiti alotti taas äsken tän perus. Jeesus sä oot laihtunut taas!!! No miks vitussa sitten oon kauheen lihava??? Peilikuva näyttää läskiltä ja kuvissa näytän vielä isommalta. Ja vaaka näyttää liikaa. Helvetti soikoon, ei oo niin iso asia antaa mun laihtua. Suuttuttaa!

Tiistai 6.5.

Aamupaino oli 49,5 kg. Paino on laskenut kilolla! Luojan kiitos. Jos se oli huomiseksi tipahtanut takaisin sinne 48 kg ja voin hyvillä mielin jatkaa laihdutusta. Torstaihin mennessä olisi hyvä saada paino 47 kg tienoille, mutta mulla taitaa alkaa aika loppua koska siihen on enää kaks päivää... Pakko yrittää silti.

Tänään oon syömisten osalta onnistunut kai ihan hyvin. Aamulla söin jogurtin ja koulussa näkkileivän. Kotiin päästyä ahmin taas, mutta oksensin kaiken ulos. Nyt illalla söin vielä kasvissosekeittoa, keksin ja tummaa suklaata palan. Ja tein tän päivän liikunnat.

Ajattelin, että huomenna olisi voinut mennä lenkille, mutta mun onkin pakko mennä koululle kuunteleen jotain filosofifyysikkoa, koska siitä saa fysiikan arvosanaa puoli numeroa ylöspäin. Toivon, ettei huomisen jumpat kärsi ton takia, koska en halua jättää kumpaakaan pois. No, onneks torstaikin on ihan hyvä lenkkipäivä. 

Kemian testi meni tosi huonosti. En osannut kuin yhden laskun ja ehkä kaks hybridisaatiota, mutta onneks on vielä tulossa yks testi ja sitten arvosteltava työ... En oikein tiedä pitäisikö mun panikoida vai ei, koska haluan saada tosta kurssista seiskaa paremman. 

Mua muuten häiritsee ihan kauheasti, kun koulussa taas hengaan vaan yksin. Toki ruokkiksella kaverit pakotti mukaan ruokalaan, mutta muuten oon lähinnä yksin. Ja aina sillon, kun meidän ryhmänohjaaja on jossain lähettyvillä niin oon yksin. Tänäänkin se katsoi mua oudosti, kun luin kemiaa käytävässä, eikä kukaan kaveri ollut siinä. Syksyllä se vielä kehuskeli kuinka sosiaalinen oon ja kuinka on hyvä, että mulla on paljon kavereita... Mutta en mä jaksa enää olla oikein sosiaalinenkaan, koska se ei tunnu tärkeältä.

Katkeroidun elämääni aina maanantaisin

Tää maanantai ei jatkunut mitenkään erityisen hyvin. Mua ärsyttää, ahdistaa ja stressaa. Enkä oikein edes tiedä, mistä mun pitäisi kirjoittaa, koska ajatukset ei pysy kasassa.

No... Aloitetaan vaikka siitä, että mun syömättömyyshaaste ei oikein onnistunut. Aamupalaksi söin jogurtin (okei, se oli ennen postausta ja punnitusta). Kotona oon pitänyt sisällä jotain... En oo varma onko se kinkkukiusausta? Ja ruisleivän. Ahmin ja oksensin jäätelöä, suklaapähkinöitä, leipää, suklaata ja maitoa, kun pääsin kotiin. Mutta onneksi mun oksennustaidot on parantuneet. Voin melkein oksentaa pelkkiä vatsalihaksia käyttämällä! Mutten voi vieläkään alottaa oksentamista pelkästään vatsalihaksilla. Mua pelottaa kauheasti, että mun oksennusrefleksi katoaa taas kokonaan, kun se on heikentynyt niin paljon. :(

Tykkään muuten, kun oon nää huimat kaks päivää nyt liikkunut ja lihakset huutaa hoosiannaa. Rakastan tätä tunnetta. Mulla on ollut niin paska kunto, kun oon vähän pelännyt liikunnan uudelleen aloittamista, koska se tietää että syömishäiriöin, mutta nyt sekään ei haittaa, koska peli on vähän niinkun menetetty. Mä vaan haaveilen jo, miten mun paino alkaa tippuun, kun oon ahkera. Saan vihdoin olla laiha, ihan pikkuruinen. <3

Okei. Sitten mennään muihin asioihin, mitkä ottaa päähän. Kaveri äsken ulisi, kun joku poika tykkää siitä. Oon katkeroitunut ja ruma ihminen, mutta mua vituttaa. Olisi onnellinen, että edes joku tykkää siitä ja on kiinnostunut. Okei, kyllä mustakin ehkä se poika tykkää, jonka kanssa kävin treffeillä, mutta se juttu ei tuu ikinä toimiin. Lupasin kyllä mennä sen kanssa toisille treffeille ja sanoin, että oon eronnut hiljattain ja se sanoi, ettei sillä oo mikään kiire... Mutta kun haluan vaan eksän takasin ja odotan sitä päivää, etten enää halua sitä, mutta en usko, että se päivä koittaa pitkiin aikoihin. Tuun niin surulliseksi ja ahdistuneeksi kun edes ajattelen sitä. 

Ärsytti myös, kun tänään bussissa törmäsin serkkuun. Jonka kanssa tappelin yks viikonloppu. En muista kirjoitinko siitä. Mä en haluaisi välttämättä olla sen kanssa missään väleissä, koska jos me ei oltais serkkuja niin en muutenkaan olis sen kanssa missään väleissä, kun ei meillä oo mitään yhteyttä. Bussikuski ajoi taas mun pysäkin oli, kun stopvalo ei toiminut, mutta se ei oikeastaan haitannut. Tulipahan enemmän käveltyä ja kaloreita kulutettua. :D

Huomenna on kemian testi hybridisaatioista ja jostain laskuista, eikä varmaan edes tarvi sanoa etten osaa. Muutenkin pitäs tehdä koulujuttuja, mutten löytänyt äikänopee koululta ja ussan korvaavia pitäis tehdä, mutten saa itseäni niskasta kiinni. Mua ei oikein enää kiinnosta edes koulu, koska haluan vaan laihtua, enkä voi keskittyä opiskeluun ennen kun saan mun painoa alas.

Läski!

Tää viikko on alkanut äärettömän paskasti... Aamupaino oli 50,5 kg! Oikeasti, ei helvetti. Toivon, että ne on vaan nesteitä mitä on tullu lisää painoon, koska muuten tää on täys katastrofi ja meen vaan väärään suuntaan painonpudotuksessa koko ajan. Ei vittujen vittu.

Mun pitäs lähtee kouluun, koska en aamuahdistukseltani jaksanut voinut lähteä ja en voi jättää kaveria nyt vikalla tunnilla yksin ryhmätyössä. Lisäks pitää hakee äikän kolmoskurssin tenttijutut, mitkä unohdin keskiviikkona hakea. Hitto vieköön... Jos voisin, jäisin kotiin itkeen läskieni kanssa ja eristäytyisin kaikesta...

Mua ahdistaa niin paljon. Tänään en syö enää mitään, ihan sama mitä äiti sanoo tai skitsoaa. Onneks alotin tän jumppahaasteen.

Sunnuntai 4.5.

Musta on koko päivän tuntunut tosi hyödyttömältä, vaikka oonkin loppujen lopuksi ollut aktiivisempi kuin normaalisti sunnuntaisin. Hassua. Ehkä se johtuu siitä, etten oo saanut koulujuttuja oikein tehtyä. Ai kauhea, mitä mä teen koko kesän, kun ei oo koulujuttuja tehtävänä ja voin vaan olla kaiken vapaa-ajan? No, tietysti keskityn laihtudukseen.

Tänäänkin on tullut kitattua ruokaa ihan liikaa. Oon syönyt leipää aamulla, mummilla kolme ruokalajia (jotain kalaa/ruisleipää/pari juustonsiivua alkupalaksi, linssikeittoa pääruoaksi ja jälkiruoaksi kakkua ja suklaata), sekä kotona söin jäätelön, leipää ja join kaakaota. Kaduttaa ihan hirveästi ja kuumottaa jo nyt miten paljon painoa on oikein tullut lisää.

Alotin kuitenkin tänään sen 4 vkon haasteen, joten oon tehnyt pilatesta sentään puoli tuntia. Jotain hyödyllistä sentään. Ja olin aivan oikeassa, pilates oli juurikin niin kivaa kun muistin (oikeasti, ei tarvitse tehdä melkein mitään ja silti liikkuu ja tuntuu lihaksissa) ja mun on koko päivän tehnyt mieli tehdä vielä huomisenkin haaste samaan syssyyn aamun jälkeen, mutta annan sen odottaa huomiselle. :) Vähän huolettaa, että jos mulla ei ole joku päivä sitten aikaa, mutta tajusin, että mulla on yks lepopäivä tossa, joten jos en joku päivä ehdi niin joko teen seuraavana päivänä tai sitten lepopäivänä ne tarvitut jutut.

Vihaan viikonloppuja, ei mulla muuta...

Mä en edes tiedä mitä kirjoittaisin. Mulla on niin ällöttävä olo, etten kestä. Oon syönyt niin vitusti liikaa... Helvetti soikoon, että mä vihaan viikonloppuja!!! Joutuu syömään niin helvetin paljon, eikä voi oksentaa. Vittujen vittujen vittu. Oon niin raivoissani.

Sisko tuli käymään ja jaksoi ulista jostain vitun BMI:stä mulle. Se on innostunut tästä fitnessvillityksestä ja saanut 10 kg massaa lisää viimenäkemän. Jaksoi vielä valittaa, kuinka laiha on ollut pari vuotta sitten. Hyi, että, en kyllä ikinä halua palata yhtä anorektikon näköiseksi kuin silloin! Se on niin rumaa. Että mua ärsytti. Sisko oli yks mun pahimmista thinspoista. Salaa olen tyytyäinen, kun oon laihempi, kauniimpi ja pienempi, mutta samalla mua ärsyttää kauheasti. En ole edes varma miksi. 

Huomenna Tänään on mummilla ja vaarilla viikonloppupäivällinen. Tiedän jo, mitä siellä on tiedossa: ihan vitusti ruokaa. Ahdistaa niin paljon. Mietin, että voisin leikkiä kipeetä, mutta oon nähnyt isovanhemmat viimeksi joulun aikoihin, niin on varmaan pakko mennä. Ällöttää, kun tiedän lihovani niin paljon tän takia nyt.

Päätin muuten osallistua Blogilateksen kuukausihaasteeseen. Tarkoituksena on siis tehdä Blogilateksen videoita kuukauden ajan, 6 kertaa viikossa. Ajattelin, että se on ehkä ihan hyvä tapa saada päivittäin jotain liikuntaa ja laihtua muutenkin kun syömisiä rajottamalla. Lisäksi ajattelin, että tää ehkä inspirois mua olemaan hieman ahkerampi laihdutuksen kanssa, koska sillon kun olin pahimmillani tän sairauden kanssa, niin tein päivittäin noita ton tytön videoita. Ne on tosi tehokkaita. :) Voin linkkaa haasteen myöhemmin kommentteihin, jos joku sen haluaa, koska mulla ei nyt tässä koneella oo sitä linkkiä... 

1.5.

Mua ahdistaa taas niin paljon. Enää on kuukausi kesään, ja ei varmaan oo vaikee arvaa miten mun toukokuu alkaa... Tietysti ruoan mässytyksellä, enkä tietenkään voinut mennä oksentaan, koska vanhemmat on olleet kotona koko helvetin päivän. Mua niin ällöttää.

Ajattelin, että pudotan tässä kuussa painoani jotain nelisen kiloa, eli kilon per viikko. Ei oo vaikea tavoite, mutta miksei musta ole siihen? Miksi oon niin itsekuriton, etten pysty edes kohtuulliseen painontiputukseen? Mun on jotenkin pakko suunnitella mun syömiset jotenkin toimivaksi kokonaisuudeksi. Ainakin lenkkeilyä ajattelin harrastaa useammin. Päätin myös motivoida itseäni lisäämällä roimasti thinspoa mun tumblriin (jos sitä jaksaisin joskus päivitellä nyt).

Mun päivä on kulunut lähinnä tv-ohjelmia netistä katsellen. Tosi jännää. Huomenna pitää opiskella, koska mulla on ens viikolla parit kokeet tiedossa (ja tietenkin fysiikasta ja kemiasta...). Huomisen suunnitelmaan kuuluu myös mahd. vähäinen syöminen ja oksuilu, ja illalla voisin lähteä lenkille vielä.

Mun painonnousuahdistusta on taas lisännyt se, kun ostin tällä viikolla housut Seppälästä. Mun oli pakko ostaa mustat farkut, koska vanhat on kulahtaneet ja mustat farkut saa näyttään hoikemmalta. Ja ne oli kokoa 34. Ahdistaa. Ne on vähän reilut vyötäröstä ja saan nostella niitä (koska noihin ei saa vyötä), mutta koon pienemmät oli sit liian pienet ja junnas napista. Ärsyttää, koska ahdistaa, että oon lihonnut... :( Kuitenkin ne koon 32 housut, mitkä ostin aiemmin on vieläkin sopivat. Luojan kiitos.