Joulu 2014

Heissan! Pian alkaa taas uusi vuosi, mutta mä päätin aloittaa ns. muutokset vähän etuajassa. Jatkan blogin pitämistä, päiväkirjamaisesti ja yritän saada elämääni jotain ruotua ja toivon, että tää voisi taas auttaa mua siinä.

Mun elämä on muuttunut huimasti. Jatkan lukiossa, seurustelen ja käyn töissä muutamana iltana viikossa. Kiireistä elämää siis viettelen. Blogi kuitenkin on hyvä purkaa ahdistusta mitä aina talvisin tuppaa kertymään. Muutama viikko sitten kävin taas nuorten Neuvontapisteessä kun oli sellanen olo että en jaksa ja haluun satuttaa itseeni. Ei ole psykologeja joten määräsivät mulle lääkäriajan mielialalääkkeitä varten.

Mua ahdistaa ja masentaa ja vituttaa taas. Tuntuu että joulu on pahin mutta pahin taitaa vasta alkaa...

Kuulumisia taas!

Hui miten paljon asioita ehtii tapahtua lyhyessä ajassa, enkä ole oikein ehtinyt/jaksanut kirjoitella niitä tänne, joten nyt poimitaan niitä tärkeimpiä asioita heinäkuulta.

Palasin mun entisen poikaystävän kanssa yhteen. Kai. En tiedä? Jotain seurustelun tapaista on meneillään sen kanssa, mutten aivan itse ole kärryillä että mitä. Punkkasin sen luona parina yönä, joten siitä se ajatus sitten lähti yhteenpalaamisesta. Jotenkin tunnen oloni tosi hämmentyneeksi, enkä oikein ymmärrä mitä on meneillään. Pelottaa, että mitä jos kaikki on sitä samaa paskaa? Mitä jos mikään ei todellakaan ole muuttunut? Huomaan itseni koko ajan miettimästä, että mitä jos se saa mut tunteen itseni taas elämänsä häpeäpilkuksi ja pohdin, että mitä mä uskallan puhua... Viimeksi kun kuulemma kommunikoin liikaa, mikä ärsytti. Tuntuu etten vaan osaa. En vaan osaa. Jotenkin ahdistaa ne lukemattomat vanhat asiat, kun en tiedä mikä muuttuu ja alkaako taas uudestaan ahdistaan.

Isä palasi kotiin perjantaina. Siitä lähtien ollutkin taas helvettiä täällä. En saa nukuttua, kun ne päättää kännäillä ja sitten tapella yöllä kello kahden aikaan vaikka mulla olisi aikanen herätys klo 8.00. Sitten aamulla valitetaan pääkipua eikä ymmärretä miksi olen vihainen niille. Aamulla vaan itkin, kun olin niin raivoissani ja väsynyt, töissä olin ihan sekaisin, enkä töiden jälkeen ole saanut mitään aikaiseksi koska väsyttää ja itkettää koko ajan. Piti mennä siskolle täksi yöksi, mutta en sitten millään jaksanut. Siispä olen vaan maannut sängyssä ja pelannut Nintendo DS:llä (ah, nostalgiaa!).

Syömishäiriön ja kehon osalta vaan ahdistaa. Tiedostan saaneeni pari kiloa lisää massaa. Pyöräilen kyllä onneksi joka päivä töihin ja takaisin, joten saan siitä liikuntaa, mutta pitäis vaan rankalla kädellä vähentää syömisiä. Ja paljon! Lenkkeilykin on nyt jäänyt sikseen, koska ei vaan tunnu jaksavan mitään. Masennustako? Ehkä. En tiedä. Pari oksentelukertaa on kertynyt nyt tältä viikolta.

Muuton eteen ei ole tapahtunut mitään jännää. Oon hakenut töitä, täyttänyt lukuisia lomakkeita ja pistellyt hakemuksia ja ansioluetteloita moneen paikkaan. Ilta- ja vklopputöitä siis. Pitäisi muistaa kysellä voisiko mun työnantaja suositella mua, jos ne pyytää. Kyllä se varmaan. :)

Hmm... Mitäpä vielä? Oon ostellut vaatteita jonkin verran ja tekisi kovasti mieli esitellä niitä tännekin. Samoin kosmetiikkaa, kirjoja yms, sellaista. Mutten taida uskaltaa kuitenkaan. En kauheasti pitäisi jos vaikka ne työnantajat löytäis tän blogin tai jotain.

Koulun eteen pitäisi tehdä enemmän töitä, mikä tarkoittaa, että nyt uurastan seuraavan kuukauden äidinkieltä. Koulu alkaa vajaan kuukauden päästä, täytän 18 vajaan kuukauden päästä, ajokortti pitäisi olla taskussa reilun kuukauden päästä. Hui! Aika rientää liian kovaa.

Mä vaan toivon että jaksan ja että asiat järjestyisi jotenkin.

PS! Olisiko teillä lukijoilla mitään toivepostauksia? :) Voisin elokuussa sellaisia toteuttaa, kun on aikaa enemmän viettää koneen ja iPadin ääressä.

7.7.

Viime viikolla en käynyt juoksemassa kuin kerran. Iski menkat, mikä käytännössä tarkoittaa että konttaan paikasta a paikkaan b ja sitten menin lauantai-sunnuntaiyönä töiden jälkeen äidin kanssa mökille ja juotiin parit siideritkin. Sunnuntaina olo oli kyllä sen mukainen, että alkoholia oltais nautittu ja ei muuta kun töihin...

Työt on ollut tässä viikonloppuna varsinkin jotain niin hirveetä. Molempina päivinä oon tehnyt ylitöitäkin vielä, eli käytännössä viettänyt viisi ja puoli tuntia 40 celsiusasteisessa kopissa hikoillen, ilman että olen ehtinyt pitään mitään juoma- tai vessataukoja. Ainakin kalorit palaa ja palkka juoksee. :D

Nyt tänään piti neljän jälkeen nähdä kaveria, mutta sanoin että on muuta menoa. En vaan jaksa, oon niin poikki. Päätin, että siivoon huoneen, teen vähän äikän tehtävii ja sitten lähden seitsemäksi teatteriin. Illalla sitten juokseen lenkille. 

Mittasin myös mun aamupainon ja se oli 50 kg, mihin se näköjään aina jämähtää ja palaa jos en oksenna (ts. jos ei nesteet häviä). Ärsyttää, koska oon mun kalenteriin merkannu et 30.7. mun pitäs olla mun tavoitepainossa...

Oho, nyt on jo heinäkuu!

Mulla on taas ollut kauhea kiire, eikä yhtään motivaatiota tehdä mitään. Kesäkuu on vierähtänyt liian nopeasti ohi huonosta säästä huolimatta.

Juhannus sujui ehkä liiankin paljon alkoholin merkeissä. Kaloreita tuli reippaasti, kun eihän me muuta tehty kun syöty ja sitten kun syöminen loppu niin otettiin Ufo Shotit ja Sour Applet kehiin. Paljon paljon paljon sokeria ja kaloreita. Vaikka sanoin, etten jaksa välittää kaloreista juhannuksena, niin kyllä mua ahdisti tosi paljon. Ja oksennutti (ei siis suoranaisesti alkoholin vuoksi), mutten kertaakaan mennyt oksentaan. Mistä olen ylpeä.

Juhannuksen jälkeen oli pari hassua vapaata (= sängyn pohjalla toipumista) ja sitten alkoi 6 päivän duuniputki, joka loppui siis eilen. Nyt on perjantaina vasta seuraava työpäivä.

Mutta tosiaan siitä laihdutusohjelmasta. Mulla oli suunnitelmissa alottaa Cassey Hon June- ja July-kalenterit, mutta sitten totesin, että joka päivä liikkuminen sopii paremmin sitten arkeen, kun saan sumplittua paremmin ja "työ"päivät on säännöllisiä. Nyt käyn siis juoksemassa 5 km ainakin 3 x viikossa iltaisin ja katsotaan mihin lähtee eteneen kehon kunto ja tippuuko paino (josta mulla ei ole aavistustakaan). Oksentamistakin oon välttänyt, viime viikolta tuli vaan yks tai kaks oksennuskertaa.

Muuten mulla on ollut aika kiire. Pitää tenttiä äikkää, päätin etten uusikaan matikan nelosta ja annan sen olla sellaisenaan (kun en mä pitkää matikkaa varmaan kirjoitakaan). Autokoulussa oon käyny muutamalla ajotunnilla ("Apua tää auto ei pysähdy" ja "sammukstää nyt?") ja lähestulkoon kaikki teoriatunnit on suoritettu. Saan siis ehkä kortin mun synttäreihin mennessä.

Asuntohommat on vähän jääneet juhannuksen jälkeen, koska isoisoäiti on huonossa kunnossa ja isä Kiinassa. Pitää katsella niitä tässä pikkuhiljaa kesän aikana.

Juhannuksia kaikille!

Päätin tulla toivotteleen hyvät, mukavat ja turvalliset juhannukset kaikille! Pitäkää huolta kavereista ja järki päässä. :)

Mun juhannus menee kaverin mökillä, jonne on lähtö huomenna aamupäivällä. Tehdään hyvää ruokaa, juodaan, saunotaan ja pelataan pelejä ainakin. Eli aika mukava juhannus mulle tulossa, enkä malta odottaa! Takaisin tullaan sunnuntaina.

Päätin nyt juhannuksen ajaksi heittää huolet kiloista ja kaloreista pois mielestä. Vaikka sitten vetämällä pään täyteen... En jaksa nyt ja kaipaan vähän tuuletusta elämään ja haluan unohtaa kaiken hetkeksi. Eikä haittaa vaikka nyt kerran tai pari vetääkin vähän överiksi. Kiloja ehdin pohtia sitten maanantaina myös.

Koko viikon oon kilojani itkeskellyt, vaikkei se paino oikeasti oo mihkään liikkunut. Mikä onkin huono juttu, kun se saisi kyllä laskea... Nyt kuitenkin, jatkan pakkailua ja sunnuntaina tai maanantaina kirjottelen, kun teen uuden pilates-ohjelmankin! ^_^

Because I'm pretty when I cry

Otsikko Lana Del Reyn uudelta albumilta, johon sain vihdoin aikaa kuunnella (vai ilmestyikö se vasta tänään?).

Sainpas itseäni niskasta kiinni nyt kirjaileen näitä kuulumisia. Mulla on viimepäivät olleet loppujen lopuksi aika kiireisiä ja ollut muuta ajateltavaa kuin blogi.

Oon nyt viikonloppuja viettänyt isovanhemmilla. Ollaan käyty katsomassa isomummoa, joka on sairaalassa saattohoitopotilaana. Muuten oon tehnyt töitä ja tehnyt sekalaisia askareita. Asumiskuviot on koko ajan mielessä, syöminen myös ja muut asiat. Lopputuloksena oon ollut todella väsynyt ja epätoivoinen. Itkettyä on tullut kuluneiden viikkojen aikana liikaa.

Tuntuu, etten jaksa enää mitään ja haluan vaan pois täältä. Tulin eilen kotiin, neljän päivän jälkeen ja äiti tervehti mua huutamisella. Mieliala laski katosta lattiaan muutamassa minuutissa ja iski ahdistus, etten mä jaksa tätä enää kauempaa. En jaksa, en sitten mitenkään. Haluan pois, keinolla millä tahansa. Olo on ihan kun kahden seinän välissä ja fiilis on todellakin sellanen, että oon harkinnut viiltelemistä taas. Tapan itseni ennen pitkää, jos en kotoa pääse pois. Eikä nuo kaksi ymmärrä sitä vaan haluavat pitää mut väkisin täällä kotona vaikka väkisin, ettei tarvitsisi omia ongelmia käsitellä. En kuulemma pärjää, juupa juu.

Tänään oon ollut "koko" päivän ollut liikkeessä, tai toisin sanoen sen ajan kun oon ollut hereillä. Eli kahdestatoista eteenpäin. Oon ollut autokoulussa ja sitten leffassa kavereiden kanssa. Käytiin katsomassa se Malificent, joka oli tosi hyvä ja Jolie oli tosi thinspaava, vaikka se kaavuissa melkein koko leffan ajan olikin. Illalla pääsin nyt kotiin ja säädin jotain omiani. Oon syönyt tänään kaks kotitekoista "hampurilaista" ja kaks tonnikalaleipää + lakuja. Jotenkin ällöttää, vaikka oonkin liikkunut. 

Paino huitelee siellä 48,5 kg. Oon varmaan mummilla ja vaarilla lihonnut (siellä ei ole vaakaa). Ällöttää ja pakko laihduttaa nyt jotenkin etten pääse entisestään leviämään. Koon 32 farkut meni kyl kepeesti jalkaan pestyinä ja ne 34:set jotka ostin ennen koulujen loppua on melko löysät, mutta eihän noi vaatekoot oikeasti mitään sano. Sitten kun en enää löydä pienempiä vaatteita mistään niin lopetan laihduttamisen. :D

Mut joo, huomenna voisin harkita lenkille lähtöä ja huoneen perinpohjaista siivousta kun oon kotonakin koko päivän ekaa kertaa koko kesänä. 

Viesti menneisyydestä

Tänään sähköpostiini saapui viesti kahden vuoden takaa, päivältä 14. kesäkuuta 2012. Se on minun kirjoittamani ja olen tehnyt sen täällä. Olin täysin unohtanut viestin, joten ensin luulin sitä mainokseksi. Aloin tarkemmin lukemaan ja yllätyin. :) Halusin pistää kirjeen myös tänne muistiin. Nimet on muutettu (ja bloggerin vaikeus iPadin kanssa sai mut luopumaan jo toivosta :D).

Blogia yritän taas alkaa päivitteleen tän kuun aikana päivittäin, anonyymikommentointi on back ja kerron huomenna ajankohtaisia kuulumisia.

Öhm. Moikka.

En oikeestaan tiedä miks kirjotan tämmöstä, koska tää on vähän tyhmä idea, mut jaa... no aina sopii kokeilla ja nyt on sopivan tylsää. :)

Laitan tän kirjeen saapumaan mun sähköpostiin kahen vuoden päästä! Eli oon sillon täyttämässä kaheksantoista, oon toivottavasti päässy lukion ekalta ja oon pian saamassa mun ajokortin. Jee!

Mulle on tapahtunut ihan kauheesti viimesen puolen vuoden aikana. Kerroin mun (entiselle) luokanvalvojalle mun syömishäiriöstä ja masennuksesta ja sitä kautta terkkarille ja porukoille. Huoh. Äiti suhtautu siihen tosi huonosti. Mulla olis 20. päivän tienoilla seuraavan kerran tapaaminen ruokaterapeutin ja psykiatrin kanssa mutta mä en nää mitään järkee mennä sinne, joten en oo menossa. Ei mun tarvi, koska en mä ole sairas, eikä mulla oo mitään mielihalua parantua ollenkaan. Ja sitä paitsi mulla menee tosi hyvin tällä hetkellä. Siis jos syömishäiriön kannalta ajatellaan. Katri kerto mulle viime viikonloppuna, että se ja Emilia löysi mun blogin ja tietää siitä. Ne on tienny jo vähän yli kuukauden. Mua tavallaan suututtaa tosi paljon, koska ei se oo niiden asia tai siis silleen, you know?

Olin viime viikonloppuna myös Katrilla, mentiin keskustaan ryyppään Oonan, Annikan ja Emilian kans ja näin. Mut siel ei ollu juurikaa ketään. Perjantaina oli jonkun verran ihmisiä (mm Olli), mut ei ketään, joita oltais tunnettu kovinkaan hyvin/oltais enää väleissä. Lauantaina ei ollu ketää. Molempina päivinä siis päädyttiin vaa mäkkiin istuun, mut onhan kai sekin parempi kun ei mitään. Mun ois huomenna tarkotus mennä taas Katrille yöks, koska mennään taas keskustaan ja en tiedä mitä laitan päälle. Haha, on mullakin ongelmat. :D En myöskään tiedä mistä hommaan juomat, otan varmaan iskältä, jos se jotain juotavaa nyt sit viittis itelleen ostaa. Viddu. Tarvitsisin rahaa kans.

Ajattelin myös mennä Juhannukseks Katrinn mökille, mut tarviin semmoset miesten uimahousut ja mun pitäis saada äiti raahattua mut huomenna kaupunkiin. Jos se nyt kerrankin viittis. Pitäis mennä nukkuun aikasin niin se vois sit ehkä lähteekkin. Toivottavasti meillä tulee oleen kivaa siel. En ainakaa haluu olla kotona.

Sisko tulee huomenna Amerikasta. Se on ollu siel jotain vähän reilut viikko tai melkeen kaks viikkoo. Ne oli ensin New Yorkis ja sit Miamis. Vähän siistii. Oon vähän kateellinen kyllä sille, kun se pääs tommoselle reissulle. Mä haluaisin ehkä päästä vaihtoon, mut se tarkottais, et mun lukio pitkittyis taas vuodella, niin en tiiä... No jaa, kattoo sitä sitten, kun se on ajankohtaista.

Eilen julkistettiin yhteishaun tulokset. Mä en päässy ysiltä, vaan joudun käymään osan kursseista uudestaan, mikä on suoraan sanottuna ihan täysin perseestä. Toivottavasti saisin sielt jotain kavereita tai jotain? No, saan enivei Ellan ja Kirsinkin kautta uusia kavereita, kun lukio alkaa. Olli (siit on muuten tullu ihan vitun hyvännäköne) pääs sinne yrityslinjalle ja niin olisin varmaan mäkin päässy. Onneks en, koska se on tosi pieni luokka ja mä en oo vielä täysin yli siitä, mut en haluu seurustella sen kanssa. En kyl ylipäätään haluu seurustella kenenkään kanssa just nyt.

Haluun vaan keskittyy itteeni ja laihdutukseen ja siihen, että voin olla tyytyväinen itteeni ilman kenenkään muun mielipiteitä ja niin. Silleen. Kivasti. :D Sitten kun mun elämästä tulee tyyliin täydellistä niin voin ruveta seurustelemaan jonkun ihanan miehen kanssa ja näin.

Äiti huutaa nyt keittiössä ja paiskoo tavaroita. Huoh. Mua ärsyttää se, mua ärsyttää se niin helvetin paljon ja haluisin vaan kuunnella jotain musiikkia tai jotain ettei mun tarvis kuunnella sitä. Joskus säälin iskää, kun sen täytyy kestää äitiä. Mun ei sentään onneks tarvi, vaan pääsen siitä parin vuoden sisällä eroon. Ai, että mä vihaan sitä niin paljon. Mut ei sitäkään tarvi oikeestaan kauheen kauaa kestää, joten... niin no nyt pitää vaan sinnitellä.

Mä haluisin vaan jotenkin niin muuttua ja alottaa kaiken alusta. Haluisin laihtua ja olla nätimpi. No se onnistuu. Lisäks leikkasin mulle sivusiilin! Vähänko se on siisti. Se pitäis kyl jossai vaihees leikkaa jo uudestaa kun kasvaa niin nopeeta. Ja sitkun antaa muitten hiusten kasvaa niin siitä tulee vielä hienomman näkönen. Aion myös hankkii venytyksen, ruston ja sit jonkun tatuoinnin, koska ne on ihan vitun seksikkäitä, mut en vielä tiedä et minkä. Lisäks ajattelin, et värjäisin hiukset punasiks.

Mulla on tosi huono omatunto, kun en oo taas vähään aikaan oikeen jumpannu mitenkään. Tiedän, että mun pitäis, mut samalla tiedän, etten mä periaatteessa sais, koska se vaan tekis mun syömishäiriöstä pahemman. On tosi vaikeeta syödä ja olla oksentamatta, kun ajattelee, että syöminen ja ruoka on tosi väärin.

Öhm. Voisin kertoo tulevaisuudesta vielä sen verran, että mulla ei vieläkään oo harmainta aavistustakaan mitä mä haluun tehdä. Mä haluaisin kirjottaa kirjan ja mun pitäis harjotella sitä, mut oon liian masentunut/laiska kirjottaan yhtään mitään. Toivottavasti saisin joskus vielä mun elämässä kirjotettua sen kirjan. Mutta varsinaisesta ammatista mulla ei vielä ole aavistustakaan. Olis siistii kyl olla joku lakimies, kunhan vaan pääsis oikikseen opiskeleen. :) No jaa, onneks mulla on kuitenkin vielä aikaa miettiä mitä haluun iteltäni ja tulevaisuudelta.

Ainii! Isosisko on raskaana. Sen lapsen pitäis syntyä marraskuussa, enkä mä tiedä haluunko olla kummi. Mua ei olla kyllä kysyttykkään, mutta loukkaannun kyllä jos Serkkua kysytään. Sillon en vittu varmasti tuu koko ristiäisiin. Ja velikin muutti just jotain puoli vuotta sit Tampereelle.

Oho. Innostuin kyl kirjottamaan itse asiassa aika paljon. Toivottavasti kaikki on hyvin siellä tulevaisuudessa! Ja tästä ei tullu liian sekavaa. :D Voisin ehkä kirjottaa jonkun puolen vuoden päästä taas uuden kirjeen, koska täähän on ihan kivaa.

A

Hädintuskin hengissä

Joo, elikkäs elikkäs... Tännekin nyt jotain päivitystä mun tilanteeseen. Tosiaan, oon nyt viimeisen viikon ajan mennyt paikasta a paikkaan b tuuliviirinä ja yrittänyt tehdä edes jotain sen eteen, että pääsisin pois kotoa.

Lastensuojeluilmoitusta ei tehdä. Täytän 18 niin pian, ettei mitään järkevää ehditä tekemään, enkä halua enempää riitoja järjestää täällä kotona. Yhtä helvettiä tää on jo valmiiksi, joten yritän nyt vaan olla vaikeuttamatta elämääni entisestään. Porukat tappelee jatkuvasti, äiti huutaa mulle turhasta ja isä juo juo juo juo. Sunnuntaina (viikko sitten) myös äiti yritti lyödä mua.

Vuokra-asuntoja olen etsinyt. 400 euroa on minimi "perusvuokra" 20 neliön yksiöstä täällä. Isovanhemmat kyllä tuli pelastavina enkeleinä perjantaina ja sanoivat, että jos porukat vaan suostuvat niin ostavat asunnon keskustasta, jossa voin asua kunhan hoidan vaan kaikki ylläpitokulut. Olisi paras vaihtoehto mulle juuri nyt, koska en mä tukiakaan saa Kelan laskurin mukaan kuin 601 euroa kuussa sen jälkeen kun täytän 18 ja muutan omilleni vuokrakämppään... Ainoa mutta on se porukoiden - tai isän, äiti suostui jo - suostuminen, koska asuntojen on valmiiksi katsottu.

Kaiken tän häslingin seassa en oo jaksanut miettiä syömisiä. Tietty yritän syödä mahd vähän, mutta en jaksa esim oksentaa. En kuitenkaan varmaan ole lihonnut... En tiedä. Oon ollut töissä, autokoulussa, isovanhemmilla auttamassa pihatöissä, opiskellut tai sitten vaan hautautunut Greyn anatomian maailmaan (kolme kautta reilussa viikossa...) tai lukenut kirjoja.

Kyllä asiat varmaan järjestyy... Toivotaan niin, koska jos en toivo niin en enää jaksa elää täällä ja teen mitä vaan poispääsyyn.

Vika kouluviikko

Mun viikko on ollut syvältä. Paino noussut 50 kg, en oo voinut oksentaa tarpeeks enkä tehdä pilatesta, koska oon vaan niin väsynyt ollu ja opiskellu. Voi helvetin kevät oikeesti...

Eilen oli viikon huipentuma. Isä löi mua ja lähin sitten itkien kaverin luokse karkuun kotoa. En viitsi täällä selostaa, että miksi isä mua löi, enkä väitä etten itse olisi jotenkin ollut osasyyllinen tilanteeseen, mutten kuitenkaan koe tarpeelliseksi jakaa tälläistä täällä juuri nyt... Asia menee eteenpäin joka tapauksessa ja tällä hetkellä olisi aikomuksena muuttaa syksyllä pois kotoa, kun olen täyttänyt 18, koska en vaan kestä näitä kotioloja täällä.

Tänään söin koulussa jäätelöö, vaikka piti olla syömättä. Ahdisti, kun mä otin jäätelöä, mutta sitten yks toinen kaveri (jolla on syömisongelmia kanssa) ei ottanut. Tapasin siskoa, menin kotiin, ahmin ja oksensin. Oksettaa vieläkin.

Nyt ei oo enää koulua ja maanantaina alkaa työt. Kaikista aineista tuli ihan ok-numerot, pääasiassa kasia.  Isot pahoittelut, etten ole päivitellyt, en vaan jaksa ja tulee paha mieli, kun edes mietin mun syömisiä tai tätä blogia juuri nyt. :/ (Ja anokommentointi poistuu... <3)

Sokerinarkkari täällä, päivää

Millonkohan mulle tulee sellainen päivä, että voin sanoa puhtaalla omatunnolla syöneeni vähän? En usko, että tällä vauhdilla milloinkaan... Jos ihme on tapahtunut olen huomiseksi laihtunut, mutten tietenkään voi punnita itseäni huomenaamuna (kuten en tänäkään aamuna) koska koeviikon ansiosta meen kahdeksaan kouluun.

Oksennettu tänään on kahdesti. Lumipanttereita ja sitten riisihernemaissikala-salaattia, sekä kanaa ja varmaan litran verran Fun lightia ja Pepsi Maxia niiden mukana. Ruokaa on jäänyt sisälle sitten enemmän... Niitä hemmetin Lumipanttereita (kone suostu kirjottaan pienellä), Low-Carb protskupatukka, koulussa salaattia, vähän makaronia kastikkeella ja näkkäri. Ja aamulla mustikkajogurtti.

 Suoraan sanottuna vituttaa, kun mä vaan syön koska en jaksa ilman ruokaa. En jaksa, mä pyörryn kouluun jos en syö kouluruokailussa ja kaverit alkais spekuloimaan jotain. Tänäänkin tein kivan 10 tunnin opiskelupäivän, lähdin kouluun kahdeksaksi ja pääsin kotiin kuuden jälkeen autokoulusta. Lumipanttereita tuli syötyä sen leffan takia, koska kaveri oli ostanut niitä. Oli sitten pakko mennä koulun jälkeen ostaan pussi, että voin syödä ja oksentaa sen. En tiedä miksi, mutta mulla on kauhea himo herkkuihin joiden pinnalla on valkoista jauhoa (ei, en ole narkkari, sokerinarkkari enemmänkin) tai jotain vaaleeta kuorrutetta, tyyliin muffinseja joissa vaaleansininen kuorrute tms... Tulee heti ahmimisoksentamisfantasiat tollasista ruoista. <3 Ah.

Koulussa ei ollut koetta tänään - onneksi. Tein enkun valmistavalla tuntiesseen tulevaisuuden ammateista ja voin suoraan sanoa että meni varmaan ihan reisille ja kirjoitin aiheen vierestä 300 sanaa täyttä potaskaa. Hyvä päivä sinänsä, että mulla on ollut kiire, niin en oo ehtinyt ajatella ketään miespuolista kertaakaan koko päivänä enkä oikeestaan ehtinyt ahdistuakaan mistään - paitsi tietenkin liiasta syömisestä mikä johtaa oksentamiseen.

Nyt illalla tein pilatestreenit, nautin vikoista auringonsäteistä ja kertailen enkkua. Huomenna suunnitelmissa samanlainen 10 h päivä kuin tänään. Tosin jos nyt pystyisi ottaan vähän kevyemmin ruokailun suhteen.

25.5.

Tuntuu, että menee vaihteeks kaikki ihan paskasti. Tekis mieli oksentaa aivoni pihalle, mutten tietenkään voi tähän aikaan... Niitä iloja, jos asuisin yksin ja voisin tehdä mitä haluan (aka oksentaa ruokaa) ihan milloin haluan. :(

Paino on vieläkin 48,5 kg. Oon syönyt ihan vitusti ruokaa tänään ja oksentanutkin vaan kerran. Pitäs oksentaa paljon, paljon useammin. Tein kuitenkin pilatestreenin tänään.

Toivon etten lihoa, koska ahdistaa taas ja tuntuu, että oon ihan vitun läski ja oksettava. Haluan olla niin pieni. Mulla on niin paska olo vaihteeks. Koeviikkokin ahdistaa. Huomenna sais kouluun tuoda uskonnon tunnille karkkia ym muuta paskaa. En helvetissä... En syö huomenna mitään koulussa, enkä syö huomenna mitään ennen kun pääsen autokoulusta kotiin.

Kulunut viikko

Varoitus! Pitkä postaus tulossa.

Kuluneen viikon aikana postailut on jääneet vähän vähemmälle - pahoitteluni siitä. Mulla on ollut kaikkea muuta nyt mielessä, eikä oikein ole ollut fiilistä kirjoittaa mitään. Muistikin taas pätkii, mutta yritän mielessäni kerrailla vähän mitä oon tehnyt... Syömisiä en muista mistäkään päivästä, mutta oon joka päivä oksentanut 1 - 3 kertaa, eli vähän hillitymmin. Paino on pysynyt 48,5 kg. Ens viikolla yritän saada sen 48 kg:n alapuolelle keinolla: lähde kotoa ennen kahdeksaa, älä syö koulussa muuta kun näkkärin tai salaattia, pääse kotiin kuuden jälkeen, syö vähän ja tee jumpat. Eiköhän se siitä ala tippuun.

Tiistain ahdistuspostailun jälkeen pääsin oksentaan. Ei siitä enää varmaan siinä vaiheessa mitään hyötyä ollut, mutta rauhotti mielen kun sai kaiken pihalle mahasta. Mä en edes tiedä miten mulle tuli tollanen kauhee paniikki... Hakkasin itteeni tyyliin päähän, koska oon ollut niin paska epäonnistuja...

Keskiviikkona oli vika psykologi. Se ei kirjottanut mulle sitä liikan todistusta, koska mun pitää mennä siitä lääkärille ja se pisti sinne hoitotietoihin, että mulla olis oikeus siihen liikan vapautukseen. No arvatkaa kaks kertaa pystynkö viikon hälytysajalla varaa aikaa terveyskeskukseen jollekin muulle kuin päivystysajalle ja sitä pidemälle en voi varaa, kun en tiedä mun työvuoroja vielä. Ei vittu. Lisäks se lääkäri oli niin jälkeenjäänyt nuijapää, kun kävin sitä viimeks pyytämässä _lääkärin_todistusta, ettei se sitä mulle kirjottanut vaan käski käydä tuolla psykologilla ihan eri asiasta. Argh. Ehkä käyn koululääkärillä, kun koulut alkaa uudestaan, jos se todistus sillon vielä kävisi.

Kävin kanssa kampaajalla keskiviikkona. Ärsytti, kun se paino ei tosiaan ole siinä missä halusin se olevan, vaan 48,5 kg mennään. Vittujen vittu. En myöskään tehnyt pilatesta, koska en vieläkään tiennyt missä se lappu oli ja opiskelin fysiikkaa.

Torstaina en tehnyt kai mitään ihmeitä. Fysiikkaa... Perjantaina, eli eilen oli sitten se koe. En osaa yhtään sanoa miten meni, joten saan varmaan kutosen. Loppupäivän tein sit kaks tuntii viikon tekemättömiä pilateksiä, otin aurinkoa ja luin kemiaa. Ja tajusin, että mulle on kehittyneet näkyvät vatsalihakset jostain tyhjästä...

Illalla iskä sitten avautu kännissä mulle mun ja eksän erosta. Se sanoi kuinka onnellinen se on, että me erottiin ja muuta mukavaa. Kuka oikeasti sanoo toiselle, että hyvä kun erositte? Se on sama kun se sanoisi, että hyvä kun sulla on paska olo ja oot ihan hajalla, että hyvä kun sun ahdistus lisääntyy ja syömishäiriöstä tulee vielä vahvempi. Varsinkaan kun ei kertaakaan suostunut mun eksää näkeen, koska ei pitänyt meidän suhdetta hyväksyttävänä, niin en näe mitään oikeutta sen arvostella sitä. Se ei meidän suhteesta tiennyt edes mitään muuta kuin tyyliin eksän nimen, iän ja asuinpaikan.

Muutenkaan en ymmärrä miten mun isällä on pokkaa avautua mulle mun suhteesta, kun sille oli ihan ok se, että sen kännikäverit ahdisteli ja kähmi mua kun olin 12-vuotias? Tai miten mun isällä on oikeutta sanoa mitään mielipiteitään mun elämästä, kun ei se siinä ikinä ole läsnä? Kaiken lisäks se rupes sanoon, että sillä on oikeus päättää kenen kanssa mä seurustelen niin kauan kun oon alle kakskymmentä...

Juttelin muuten eksälle tällä viikolla... En oikein tiedä miksi edes alotin keskusteleen sen kanssa? Mulle tuli vähän sellanen olo, että miks mä oikein kaipasin sen kanssa puhumista, kun se on sitä samaa mitä aina... Ja kaiken lisäks se tuntui siltä kuin olisin puhunut jollekin ihan tuntemattomalle. Mua myös turhauttaa, koska ensin se sanoo, että sillä on ikävä mua. Sitten muutamaa päivää myöhemmin se kysyy, että voitaisiinko nähdä kavereina ja ettei meidän seurustelusta olis mitään muutenkaan tullut, kun se sai elämäänsä kasaan ja jotain töitäkin kuulemma. Että ihan vitusti onnee sit vaan sille.

Tänään en oo myöskään tehnyt mitään ihmeellistä. Aamulla oksensin, joten nyt illalla ei tullut oksennettua. Oon ottanut aurinkoa ja opiskellut kemiaa - enkä vieläkään osaa mitään.  Nää säät on muuten tosi ahdistavia, koska on niin kuuma, enkä kehtaa olla shortseilla a) läskieni vuoksi ja b) viiltelyarpien vuoksi... Siispä otan aurinkoakin joko polvipituisilla jumppahousuilla tai kollareilla, jotka on kääritty polviin. Pitää siis varata kauan kaipaamaani tatuointiaikaa syksylle ja siihen mennessä painon tulee olla tavoitteessaan, että sitä tatuointia kehtaa esitellä.

PS. Poistin anonyymikyselyn, koska se näköjään ainakin mun koneella hajosi eli kaikki äänet hävisivät. Nyt on uusi tilalla! :)

Ei helvetti!!! Mä lihon ja lihon ja lihon!

Mua vituttaa niin paljon! Oon niiiin helvetin vihainen. En oo päässyt kertaakaan oksentaan tänään, jumalauta. MÄ EN HALUA LIHOTA ENÄÄ GRAMMAAKKAAN!!!

Isä oli kotona kun pääsin koulusta, joten vaikka söin ihan vitusti ruokaa en päässyt oksentamaan kertaakaan. Nyt äsken söin jäätelön ja muuta paskaa lihottavaa ruokaa ja äiti päätti kylvettää koiran -> en pääse suihkuun oksentaan. Oon hukannut mun pilates-lapunkin, joten en tiedä tän päivän treeniä ja mua niin vitusti ahdistaaaaaaaa. Ei jumalauta. Päähän sattuu, oksettaa ja haluan oksentaa.

Vittu jos mä lihon nyt tän takia.

Takapakkia

Vituttaa ja ahdistaa taas enemmän kun laki sallii. Paino noussut 49 kg. Ei helvetti... oon niin valtava. En oo vielä syönyt mitään enkä tiedä mitä ruokaa siellä on. :(

Siispä tänään kanssa pyörälenkki, jonka jälkeen pilatesta. Huomenna onneksi vapaapäivä koulusta, kampaaja (ja painon piti olla 1,5 kg alempi!!!) ja psykologi. Ehkä tää tästä vielä hyväksi muuttuu. Nyt jatkan hyppäriopiskelua ja ehkä yritän ymmärtää jotain fysiikasta.

Hellepäivät on rakkautta

Mä rakastan hellettä. On lämmin ja ruskettuu. Urheilu on paljon kivempaa, eikä oikein tee mieli syödä mitään raskasta, koska on niin kuuma! :)

En uskaltanut vaa'alle tänään. Ehkä huomenaamulla sitten. Oon tänään kuitenkin liikkunut aika paljon. Kävin pyöräilemässä jonkun kymmenen kilsaa - sykemittari jäi kotiin, koska siinä ei ollut akkua ja se vyö on liian iso... Ja sitten pilatesta puoli tuntia. Tulee hyvä fiilis kun liikkuu ja ennen kaikkea laihtuu! Tän päivän syömiset on vähän niin ja näin. Pääasiassa oon syönyt salaattia ja juonut omenamehua ja vettä. Lisäks oon syönyt pari palaa suklaata. D: Huomenna ehkä uskaltaudun vaa'alle, kun tänään on ollut niin hyvä fiilis yleisesti ottaen!

Uskonnon testistä sain seiska puolen, joten ussan numeroks varmaan tulee joku kasi. Onneks ei tarvi siitä enää stressaa ja voin keskittyä fyssaa, kemiaan ja enkkuun! :) Ja sain hankittua itselleni kivan vanhojen parinkin.

PS. Teitä lukijoita on jo todella paljon! En ikinä uskonut, että noin montaa kiinnostaisi mun turhanpäiväiset jorinat. <3

Läski ja turvoksissa

Ei oo erityisen hyvin mennyt tää viikonloppu. Oon syönyt ihan helvetisti, enkä uskaltanut vaa'alle. Eilisestä en muista olenko oksentanut, tänään oon kahdesti tai kolmesti muttei se riitä. Yritän nyt vaan ottaa rauhassa ja jos paino on noussut huomiseksi niin alkaa kunnon vyön kiristelyt. Kaloreidenkin laskeminen on siis jäänyt, enkä edes kehtaa luetella niitä ruokamääriä mitä on mennyt alas - mutta esim patongista ja suklaasta on koostunut ruokavalio. Ei siis yhtään hyvä!

Tänään tein pilatesta. Kauheeta ajatella, että kolmas viikko jo alkoi! Kävin myös 10 minuutin kevyellä pyörälenkillä kokeilemassa miten mun pyörä toimii talven lomailun jälkeen. Nyt mulla on ainakin hyvä pyörä ja väline kuntoilla! Huomenna ajattelin mennä polkemaan pitkin pururataa. Pitää ottaa sykemittari mukaan! Pakko saada itteeni laihemmaksi, olo on niin turvonnut. Oksettaa nytkin.

Joo. Koulua en oo saanut yhtään tehtyä. Okei, ussan esseen sain tehtyä ja nyt kohta alan lukemaan lisää ussan, sitten enkkua ja fysiikkaa. En oo vieläkään ilmoittanut äikän opelle, etten tenti sitä äikänkurssia, mutta huomenna hoidan asian... Toivottavasti se ei suutu. :/

Hmph... Isä tuli kotiin ja porukat on taas tapelleet kivasti. En jaksais kuunnella sitä. Juttelin eksälle tänä viikonloppuna, mikä ei ollut niin hyvä idea, koska tuli vaan paska mieli...  Joo. Enkä mennyt sinne koulun juhlaankaan.

16.5.

Oon oksentanut tänään seitsemän tai kahdeksan kertaa. Sekosin laskuissa viidennellä tai kuudennella kerralla, enkä enää jaksa välittää. Kaikki menee paskasti, eikä toissapäiväinen oksentamattomuus kannattanut tai sitten vaan oksennan muuten vaan enemmän nyt. No, en oo laskenut kaloreitakaan.

Paino oli 48 kg, mutta nesteiden hävittyä se tippui 47,5 kg. Eli 47 ei oo enää kaukana! Kunhan vaan ei nesteitä enempää katois vaan läskiä. Päivän liikunnat tein tuplana, koska eilen en tehnyt. Ei ehkä hyvä idea, koska oon kipeänä ollut tän päivän, mutta pakko liikkua, että paino tippuu.

Taas väsyttää. Huomenna olisi se koulun juhla, mutten mene sinne. Jatkan iltaa katsellen sinkkuelämää ja yritän vkloppuna saada jotain kunnollista pidempää postausta muustakin kun syömisestä (vaikka siitä mun elämä koostuu). Koeviikko alkaa ens viikolla, joten siihenkin lueskelen nyt vklopun ajan!

Mikään ei tuu muuttumaan

En eilen oikein jaksanut päivitellä. Oon onnistunut nappaamaan itselleni kauhean taudin, mikä oikeasti varmaan on oksentelun seurauksia vain. Säästän teidät yksityiskohdilta ja sanon vain, että mun kurkku on tulessa ja ääni kadoksissa.

Eilen pidin oksennusvapaan päivän pitkiin aikoihin. Kaloreita tulis syötyä noin 900. Aluksi meni hyvin, iltaseitsemän aikoihin oli saldoa kertynyt vain 600 kcal, mutta sitten alkoi tunnemässäily ruisleivällä. Eilen tuli tasan kuukausi siitä kun me erottiin. Mua masentaa ja ahdistaa. Haluaisin kysellä kuulumisia, halata, enkä jaksaisi nukkua yksin tai olla kotona kaikkia viikonloppuja. Mutta mun pitäisi vaan muistaa, ettei se halua, että puhun sille. Enkä mä saa puhua sille, koska siitä ei tuu yhtään mitään. Mikään ei muuttuisi.

Häpeän omaa itseäni, koska oon niin onneton ja kaikki tajuaa, että oon sairas. Ihan kaikki. Kaverit tietää, oon siitä varma, muttei ne sano mulle mitään vaan kuiskii selän takana. Ehkä hyvä niin. Koulun suhteen alan luovuttaan... En vaan jaksa! En jaksa tenttiä äikkää tiistaihin mennessä, joten siirrän sen suosiolla ens vuodelle. Hävettää, koska opettaja on nähnyt vaivaa ja antanut mulle tentittävät asiat. Miten mä saan itseni jaksamaan...? Fysiikassa ja kemiassa on tarpeeksi kestämistä. Enkusta saan varmaan nelosen, samoin uskonnosta. Ei jaksa enää kiinnostaa. Oon läski ja laiska, musta ei tule ikinä lääkäriä, eikä mun elämässä ole enää järkeä. Yhtä hyvin voisin lakata olemasta. Oon niin väsynyt, että haluaisin vaan nukkua ikuisesti

En mennyt tänään englannin tunnille, koska oon hukannut mun kirjan. En oo koko viikkona ollu englannin tunnilla. Kemian tunnille on pakko mennä. Sen jälkeen olisi psykologi. En tiedä uskallanko vieläkään sanoa mitään.

Mulla on kampaaja viikon päästä. Paino on vieläkin 48 kg, mutta mun on pakko saada se siihen mennessä 47! Parempi vielä jos saisin sen 46,5 kg. Yritän tänäänkin olla oksentamatta, koska kurkku on niin kovilla. En tiedä miten hyvin pystyn siihen.

13.5.

Aamupaino oli tänään 48 kg. Hassua miten paremmaksi sitä itsensä tuntee, kun on laihtunut edes vähäsen. Olo on heti kevyempi ja näyttääkin vähän paremmalta! :)

Tän päivän syömiset ei kuitenkaan menneet niin hyvin. Aamupalaksi en syönyt mitään, koulussa myskipatukan ja vähän perunasoselaatikkoa. Kotona ahmin leipää, kakkua, jäätelöä, mitkä oksensin ja söin vielä illalla jogurtin kaurahiutaleilla. Ihan ok syömiset, kunhan saan ahmimisen ja oksentamisen pois.

Oon väsynyt, joten kirjottelen huomenna lisää.

Henkinen kipu lievittyy

Maanantait on aina yhtä hirveitä. Oikeasti, mikään ei tuu sitä muuttaan.

Jätin tänään melkein menemättä kouluun, mutta raahauduin sittenkin vikalle tunnille, kun sisko tuli käymään. Joo, nukuin pommiin. Voitko sä heittää mut kouluun? Oikeesti ahdisti taas niin paljon, ettei mitään rajaa. Sisko vielä illalla soitti äidille ja kertoi etten ollut koulussa, mistä seurasi mukavasti huutoja mulle.

Psykologi perui tän päivän tapaamisen. Ehkä ihan hyvä juttu. Melkein ajattelin kertoa sille mun oikeista ongelmista. Mutta olisin kyllä halunnut jutella taas jonkun kanssa mun asioista. Esimerkiksi siitä, että soitin eilen vahingossa eksälle, joka soitti mulle takaisin enkä vastannut sille. Ton takia oon taas ajatellut sitä koko päivän ja mun oli pakko siirtää niitä treffejä sen pojan kanssa. Mikä ei kyllä hyödyttänyt mitään, koska sain muutettua niitä vaan päivällä sillä verukkeella, että huomenna sataa. :(

Paino on tänään ollut vieläkin tossa 48,5 kg ja mua ärsyttää. Haluan sen alemmas! Ja haluan sen digitaalivaa'an, jotta nään sadan gramman tarkkuudella painon muutokset! Oon kyllä syönyt ja oksentanut tänään taas ihan hirväesti, joten ei mikään ihme ettei paino tipu. Miksi oonkin näin itsekuriton, etten voi olla oksentamatta, kun siitä saan vaan kauheat fyysiset oireet? Henkinen kipu lievittyy, mutta fyysinen vaan pahenee. Tänäänkin ollut koko päivän pää ja kurkku ihan helvetin kipeitä.

Koulusta en edes sano mitään. Stressaa niin perkeleesti. Kaikki jutut pitäis saada tehtyä nyt vajaan puolentoistaviikon sisällä, eikä tässä edes ole kunnollista viikonloppua välissä.

Äitienpäivä

Meinasin aloittaa tän postauksen sanomalla, että oon ahdistunut, mutta miten se oikeastaan eroaa mun normaalitilasta? Oon aina ahdistunut. Jos jotain uutta, niin tunnen itseni täysin paskaksi tyttäreksi. Tänään on äitienpäivä ja oon tehnyt vaan kakun äidille. En jaksa oikein jutella sen kanssa nyt, en oo hankkinut sille lahjaa ja haluan vaan olla yksin ja nukkua. Alkaa itkettään, kun tiedän, että oon tehnyt sille pettymyksen ja sillä on varmaan nyt paska fiilis, kun en jaksanut jutella sen kanssa mistään. :(

Oon oksentanut kahdesti. Aamulla ja äsken. Sisällä on pysynyt tähän mennessä varmaan 2 ruisleipää, kalkkunafilee, peruna, kastiketta ja pieni pala mun tekemään juustokakkua. En syö tänään enää muuta. Ja teen kohtapuoliin päivän jumpat, kun oon saanut läksyjä tehtyä (niitä on niin paljon, etten tiedä mistä aloittaa!).

Mulla on keskisormen rystysessä haava, mikä aukee joka kerta kun oksennan. Se ei mitenkään pääse parantuun, vaikkei se ole edes tullut oksentelusta... Ärsyttää...

Ja paino pysyy 48,5 kg...

10.5.

Oon syönyt ihan vitusti liikaa. Aamulla jogurtin. Sen jälkeen leivoin juustokakun, joten oli pakko maistella siinä sivussa (läski minä <3). Äidin kanssa jouduin syömään puolikkaan valmispitsan, mistä tuli 322 kcal. Vaikka piti olla lepopäivä, niin lähdin sitten vajaan tunnin kävelylle. Sitten söin ruisleivän, minkä jälkeen ahmasin siskon tekemää kakkua ja juustonaksuja. Ja kävin suihkussa oksentamassa.

Tänään on taas menny päivä ahdistellen ja ikävöiden, enkä oo saanu tehtyä koulujuttuja tarpeeks, mikä stressaa. Nyt jatkan iltaa Euroviisujen parissa, koska sehän on paljon hyödyllisempää tekemistä kuin esim opiskelu... :)

9.5.

Mä en oikein osaa sanoa mitä tunnen. Oon surullinen, kaipaan jotain seuraa. Oon väsynyt niin henkisesti ja fyysisesti ja ylipäätään yksinäinen. Samalla oon onnellinen, koska tein taas päivän jumpat ja toivon edistyväni. Oon laihtunut jonkin verran - uskaltaisin veikata. Se tekee onnelliseksi. Ärsyttää, koska juokseminen tossa rankkasateessa on mahdotonta.

Tän viikon ajan oon ollut "pirteä". Koulussakin oon ollu 3,5/5 päivästä. Säälittävää... Koulua on enää jäljellä 16 päivää, mun pitäis ryhdistäytyä. Oon ollu niin paljon poissa koulusta, ettei olisi yllätys jos mä lentäisin sieltä pihalle. Ja siltikään en vaan jaksa. Mun pitäs soittaa kesätyönantajalle ja kirjottaa työsopimus. Mutta jaksanko mä edes tehdä töitä koko kesän? Mun on pakko jaksaa - mä lupasin, että jaksan ja mun pitäs olla kiitollinen, että mulla on kesätöitä!

Tänään lähdin kouluun kahdeksaan ja pääsin kahdeltatoista. En mennyt syömään. Tulin kotiin, ahmin ja oksensin kahdesti. Kurkkuun sattuu ja oksentaminen ilman apuja ei vieläkään onnistu, vaikka lähellä onkin. Äiti tuli kotiin, väsähdin ja menin nukkumaan. Nukuin kolme tuntia. Heräsin, söin tosi pienen palan reikäruisleipää ja tein jumpat. Aamupalaksi söin myslipatukan, koska otin särkylääkkeen. Mulla on ihan samanlainen olo kun krapulassa. Nestehukkaa... Pitäis juoda enemmän vettä.

Perjantait on ylipäätään ihan hirveitä päiviä. Huojennun, koska oon selvinnyt taas yhdestä viikosta. Mutta tänäänkin oon vaan ajatellut eksää koko päivän, koska aina perjantaisin oon mennyt sen luokse. Mulla on niin kauhea ikävä. Kun menin tänään nukkumaan, näin siitä unta. Hetken ajan ajattelin, että kaikki oli todellista. Perjantait on hirveitä päiviä, koska mulla on edessä viikonloppu, mikä tietää, etten tee mitään muuta kuin opiskelen ja ajattelen kauheita asioita.

Musta tuntuu, että mun mielenterveys menee vaan pahempaan suuntaan koko ajan.

Oksettaa, oksettaa...

Tuli sitten sorruttua äsken. Sisko toi marenkisitruunatorttua, mitä oli jääny sen synttäreiltä ja vetäisin pari palaa. Nyt haluan oksentaa. En halua lihoa. :( Pakko keksiä joku keino päästä oksentaan. Ehkä meen suihkuun ja siellä oksuilen - niinkun ennen vanhaan.

Argh... Ärsyttää, kun menin pilaan tän näin. Ainakin mul on huomiset ahmintaruoat valmiina nyt... Huomenna ahmin ja oksennan, liikun ja meen juokseen. Koska en näköjään pysty oleen päivääkään syömättä jotain lihottavaa.

Edit// Ahdistuksen lievitykseksi oksennus, liikuntaa ja suihku. Toimii!

8.5.

Paino oli tänäaamuna noussut puolella kilolla, eli takaisin neljänysiin. Ärsyttää. Nukuin aamulla pommiin opon tilaisuudesta, kun piti 2. vsklle tehdä lukkarisuunnitelmat. En siis mennyt sinne ja pakko mennä jonkun muun luokan kanssa tekeen sen huomenaamulla.

Musta tuntuu, että kaikki mun kaverit tajuaa etten mä oo kunnossa. Ne puhuu mun selän takana, mä tiedän sen. Yks kaveri oli ulkomailla kuukauden, tuli Suomeen ja tänään se tiesi että mä ja eksä oltiin erottu, vaikken sanonut sille mitään. Se myös tiesi, että oon ollu tosi paljon poissa koulusta jne. Ärsyttää hieman. Ei tarvis miettiä mun asioita.

Koulussa oli juustohampurilaisia ruoaksi. Söin sellaisen, tosin ilman pihviä. Eli lähinnä vihanneksilla ja majoneesilla. Rupes ahdistaan ja oksettaan sen jälkeen... Olisin mennyt ehkä oksentaan, jos ei olis ollut tilaisuutta salissa, josta ei voinut lähteä. Ällöttää oma itseni ja miten sorrun tollaseen läskiruokaan. Lisäks oon syöny aamulla myslipatukka ja klementiinin.

Päätin nyt tehdä tuplajumpat tänään ton hampparin takia. Äsken tein ja teen vielä kun äiti tulee kotiin (koska en oo vielä tehnyt enkä "eilen tehnyt"). Ajattelin tänään vielä syödä appelsiinijogurtin ja ehkä kasvissosekeittoa, jos on pakko, koska "koulussa oli niin hyviä hamppareita ja söin niitä niin paljon, että oon vieläkin ihan täynnä".

Suututtaa

Keskiviikon saldona migreeni, minkä takia en mennyt sitten kouluun. Noiden lisäks tää perus flunssa yrittää puskee päälle - niin kun aina kun oksennan pari viikkoo putkeen. En myöskään voinut mennä sinne luennolle, mistä en saanut sitä puolen numeron ekstraa fysiikkaan. Ärsyttää ja harmittaa. Kaikesta sairastelusta huolimatta sain väkisin tehtyä jumpat - en vaan voi jättää väliin ennen kun makaan tyyliin sängyssä enkä pääse millään ylös.

Aamupaino oli 48,5 kg. Jos sen sais huomiseks siihen 47 kg niin olisin ikionnellinen... mut tuskin se on mahdollista, nähden mitä oon syönyt tänään. Söin kasvissosekeittoa minkä oksensin päivällä, mutta nyt illalla tuli siskon synttäreiden kunniaksi syötyä kakkua ja jotain oksettavia leivoksia ja 2 ruisleipää. :( Lisäks oon juonu jaffaa kaks lasia.

Äiti alotti taas äsken tän perus. Jeesus sä oot laihtunut taas!!! No miks vitussa sitten oon kauheen lihava??? Peilikuva näyttää läskiltä ja kuvissa näytän vielä isommalta. Ja vaaka näyttää liikaa. Helvetti soikoon, ei oo niin iso asia antaa mun laihtua. Suuttuttaa!

Tiistai 6.5.

Aamupaino oli 49,5 kg. Paino on laskenut kilolla! Luojan kiitos. Jos se oli huomiseksi tipahtanut takaisin sinne 48 kg ja voin hyvillä mielin jatkaa laihdutusta. Torstaihin mennessä olisi hyvä saada paino 47 kg tienoille, mutta mulla taitaa alkaa aika loppua koska siihen on enää kaks päivää... Pakko yrittää silti.

Tänään oon syömisten osalta onnistunut kai ihan hyvin. Aamulla söin jogurtin ja koulussa näkkileivän. Kotiin päästyä ahmin taas, mutta oksensin kaiken ulos. Nyt illalla söin vielä kasvissosekeittoa, keksin ja tummaa suklaata palan. Ja tein tän päivän liikunnat.

Ajattelin, että huomenna olisi voinut mennä lenkille, mutta mun onkin pakko mennä koululle kuunteleen jotain filosofifyysikkoa, koska siitä saa fysiikan arvosanaa puoli numeroa ylöspäin. Toivon, ettei huomisen jumpat kärsi ton takia, koska en halua jättää kumpaakaan pois. No, onneks torstaikin on ihan hyvä lenkkipäivä. 

Kemian testi meni tosi huonosti. En osannut kuin yhden laskun ja ehkä kaks hybridisaatiota, mutta onneks on vielä tulossa yks testi ja sitten arvosteltava työ... En oikein tiedä pitäisikö mun panikoida vai ei, koska haluan saada tosta kurssista seiskaa paremman. 

Mua muuten häiritsee ihan kauheasti, kun koulussa taas hengaan vaan yksin. Toki ruokkiksella kaverit pakotti mukaan ruokalaan, mutta muuten oon lähinnä yksin. Ja aina sillon, kun meidän ryhmänohjaaja on jossain lähettyvillä niin oon yksin. Tänäänkin se katsoi mua oudosti, kun luin kemiaa käytävässä, eikä kukaan kaveri ollut siinä. Syksyllä se vielä kehuskeli kuinka sosiaalinen oon ja kuinka on hyvä, että mulla on paljon kavereita... Mutta en mä jaksa enää olla oikein sosiaalinenkaan, koska se ei tunnu tärkeältä.

Katkeroidun elämääni aina maanantaisin

Tää maanantai ei jatkunut mitenkään erityisen hyvin. Mua ärsyttää, ahdistaa ja stressaa. Enkä oikein edes tiedä, mistä mun pitäisi kirjoittaa, koska ajatukset ei pysy kasassa.

No... Aloitetaan vaikka siitä, että mun syömättömyyshaaste ei oikein onnistunut. Aamupalaksi söin jogurtin (okei, se oli ennen postausta ja punnitusta). Kotona oon pitänyt sisällä jotain... En oo varma onko se kinkkukiusausta? Ja ruisleivän. Ahmin ja oksensin jäätelöä, suklaapähkinöitä, leipää, suklaata ja maitoa, kun pääsin kotiin. Mutta onneksi mun oksennustaidot on parantuneet. Voin melkein oksentaa pelkkiä vatsalihaksia käyttämällä! Mutten voi vieläkään alottaa oksentamista pelkästään vatsalihaksilla. Mua pelottaa kauheasti, että mun oksennusrefleksi katoaa taas kokonaan, kun se on heikentynyt niin paljon. :(

Tykkään muuten, kun oon nää huimat kaks päivää nyt liikkunut ja lihakset huutaa hoosiannaa. Rakastan tätä tunnetta. Mulla on ollut niin paska kunto, kun oon vähän pelännyt liikunnan uudelleen aloittamista, koska se tietää että syömishäiriöin, mutta nyt sekään ei haittaa, koska peli on vähän niinkun menetetty. Mä vaan haaveilen jo, miten mun paino alkaa tippuun, kun oon ahkera. Saan vihdoin olla laiha, ihan pikkuruinen. <3

Okei. Sitten mennään muihin asioihin, mitkä ottaa päähän. Kaveri äsken ulisi, kun joku poika tykkää siitä. Oon katkeroitunut ja ruma ihminen, mutta mua vituttaa. Olisi onnellinen, että edes joku tykkää siitä ja on kiinnostunut. Okei, kyllä mustakin ehkä se poika tykkää, jonka kanssa kävin treffeillä, mutta se juttu ei tuu ikinä toimiin. Lupasin kyllä mennä sen kanssa toisille treffeille ja sanoin, että oon eronnut hiljattain ja se sanoi, ettei sillä oo mikään kiire... Mutta kun haluan vaan eksän takasin ja odotan sitä päivää, etten enää halua sitä, mutta en usko, että se päivä koittaa pitkiin aikoihin. Tuun niin surulliseksi ja ahdistuneeksi kun edes ajattelen sitä. 

Ärsytti myös, kun tänään bussissa törmäsin serkkuun. Jonka kanssa tappelin yks viikonloppu. En muista kirjoitinko siitä. Mä en haluaisi välttämättä olla sen kanssa missään väleissä, koska jos me ei oltais serkkuja niin en muutenkaan olis sen kanssa missään väleissä, kun ei meillä oo mitään yhteyttä. Bussikuski ajoi taas mun pysäkin oli, kun stopvalo ei toiminut, mutta se ei oikeastaan haitannut. Tulipahan enemmän käveltyä ja kaloreita kulutettua. :D

Huomenna on kemian testi hybridisaatioista ja jostain laskuista, eikä varmaan edes tarvi sanoa etten osaa. Muutenkin pitäs tehdä koulujuttuja, mutten löytänyt äikänopee koululta ja ussan korvaavia pitäis tehdä, mutten saa itseäni niskasta kiinni. Mua ei oikein enää kiinnosta edes koulu, koska haluan vaan laihtua, enkä voi keskittyä opiskeluun ennen kun saan mun painoa alas.

Läski!

Tää viikko on alkanut äärettömän paskasti... Aamupaino oli 50,5 kg! Oikeasti, ei helvetti. Toivon, että ne on vaan nesteitä mitä on tullu lisää painoon, koska muuten tää on täys katastrofi ja meen vaan väärään suuntaan painonpudotuksessa koko ajan. Ei vittujen vittu.

Mun pitäs lähtee kouluun, koska en aamuahdistukseltani jaksanut voinut lähteä ja en voi jättää kaveria nyt vikalla tunnilla yksin ryhmätyössä. Lisäks pitää hakee äikän kolmoskurssin tenttijutut, mitkä unohdin keskiviikkona hakea. Hitto vieköön... Jos voisin, jäisin kotiin itkeen läskieni kanssa ja eristäytyisin kaikesta...

Mua ahdistaa niin paljon. Tänään en syö enää mitään, ihan sama mitä äiti sanoo tai skitsoaa. Onneks alotin tän jumppahaasteen.

Sunnuntai 4.5.

Musta on koko päivän tuntunut tosi hyödyttömältä, vaikka oonkin loppujen lopuksi ollut aktiivisempi kuin normaalisti sunnuntaisin. Hassua. Ehkä se johtuu siitä, etten oo saanut koulujuttuja oikein tehtyä. Ai kauhea, mitä mä teen koko kesän, kun ei oo koulujuttuja tehtävänä ja voin vaan olla kaiken vapaa-ajan? No, tietysti keskityn laihtudukseen.

Tänäänkin on tullut kitattua ruokaa ihan liikaa. Oon syönyt leipää aamulla, mummilla kolme ruokalajia (jotain kalaa/ruisleipää/pari juustonsiivua alkupalaksi, linssikeittoa pääruoaksi ja jälkiruoaksi kakkua ja suklaata), sekä kotona söin jäätelön, leipää ja join kaakaota. Kaduttaa ihan hirveästi ja kuumottaa jo nyt miten paljon painoa on oikein tullut lisää.

Alotin kuitenkin tänään sen 4 vkon haasteen, joten oon tehnyt pilatesta sentään puoli tuntia. Jotain hyödyllistä sentään. Ja olin aivan oikeassa, pilates oli juurikin niin kivaa kun muistin (oikeasti, ei tarvitse tehdä melkein mitään ja silti liikkuu ja tuntuu lihaksissa) ja mun on koko päivän tehnyt mieli tehdä vielä huomisenkin haaste samaan syssyyn aamun jälkeen, mutta annan sen odottaa huomiselle. :) Vähän huolettaa, että jos mulla ei ole joku päivä sitten aikaa, mutta tajusin, että mulla on yks lepopäivä tossa, joten jos en joku päivä ehdi niin joko teen seuraavana päivänä tai sitten lepopäivänä ne tarvitut jutut.

Vihaan viikonloppuja, ei mulla muuta...

Mä en edes tiedä mitä kirjoittaisin. Mulla on niin ällöttävä olo, etten kestä. Oon syönyt niin vitusti liikaa... Helvetti soikoon, että mä vihaan viikonloppuja!!! Joutuu syömään niin helvetin paljon, eikä voi oksentaa. Vittujen vittujen vittu. Oon niin raivoissani.

Sisko tuli käymään ja jaksoi ulista jostain vitun BMI:stä mulle. Se on innostunut tästä fitnessvillityksestä ja saanut 10 kg massaa lisää viimenäkemän. Jaksoi vielä valittaa, kuinka laiha on ollut pari vuotta sitten. Hyi, että, en kyllä ikinä halua palata yhtä anorektikon näköiseksi kuin silloin! Se on niin rumaa. Että mua ärsytti. Sisko oli yks mun pahimmista thinspoista. Salaa olen tyytyäinen, kun oon laihempi, kauniimpi ja pienempi, mutta samalla mua ärsyttää kauheasti. En ole edes varma miksi. 

Huomenna Tänään on mummilla ja vaarilla viikonloppupäivällinen. Tiedän jo, mitä siellä on tiedossa: ihan vitusti ruokaa. Ahdistaa niin paljon. Mietin, että voisin leikkiä kipeetä, mutta oon nähnyt isovanhemmat viimeksi joulun aikoihin, niin on varmaan pakko mennä. Ällöttää, kun tiedän lihovani niin paljon tän takia nyt.

Päätin muuten osallistua Blogilateksen kuukausihaasteeseen. Tarkoituksena on siis tehdä Blogilateksen videoita kuukauden ajan, 6 kertaa viikossa. Ajattelin, että se on ehkä ihan hyvä tapa saada päivittäin jotain liikuntaa ja laihtua muutenkin kun syömisiä rajottamalla. Lisäksi ajattelin, että tää ehkä inspirois mua olemaan hieman ahkerampi laihdutuksen kanssa, koska sillon kun olin pahimmillani tän sairauden kanssa, niin tein päivittäin noita ton tytön videoita. Ne on tosi tehokkaita. :) Voin linkkaa haasteen myöhemmin kommentteihin, jos joku sen haluaa, koska mulla ei nyt tässä koneella oo sitä linkkiä... 

1.5.

Mua ahdistaa taas niin paljon. Enää on kuukausi kesään, ja ei varmaan oo vaikee arvaa miten mun toukokuu alkaa... Tietysti ruoan mässytyksellä, enkä tietenkään voinut mennä oksentaan, koska vanhemmat on olleet kotona koko helvetin päivän. Mua niin ällöttää.

Ajattelin, että pudotan tässä kuussa painoani jotain nelisen kiloa, eli kilon per viikko. Ei oo vaikea tavoite, mutta miksei musta ole siihen? Miksi oon niin itsekuriton, etten pysty edes kohtuulliseen painontiputukseen? Mun on jotenkin pakko suunnitella mun syömiset jotenkin toimivaksi kokonaisuudeksi. Ainakin lenkkeilyä ajattelin harrastaa useammin. Päätin myös motivoida itseäni lisäämällä roimasti thinspoa mun tumblriin (jos sitä jaksaisin joskus päivitellä nyt).

Mun päivä on kulunut lähinnä tv-ohjelmia netistä katsellen. Tosi jännää. Huomenna pitää opiskella, koska mulla on ens viikolla parit kokeet tiedossa (ja tietenkin fysiikasta ja kemiasta...). Huomisen suunnitelmaan kuuluu myös mahd. vähäinen syöminen ja oksuilu, ja illalla voisin lähteä lenkille vielä.

Mun painonnousuahdistusta on taas lisännyt se, kun ostin tällä viikolla housut Seppälästä. Mun oli pakko ostaa mustat farkut, koska vanhat on kulahtaneet ja mustat farkut saa näyttään hoikemmalta. Ja ne oli kokoa 34. Ahdistaa. Ne on vähän reilut vyötäröstä ja saan nostella niitä (koska noihin ei saa vyötä), mutta koon pienemmät oli sit liian pienet ja junnas napista. Ärsyttää, koska ahdistaa, että oon lihonnut... :( Kuitenkin ne koon 32 housut, mitkä ostin aiemmin on vieläkin sopivat. Luojan kiitos.

29.4.

Aamupaino oli noin 49,5 kg. Ärsyttää, kun en oikeastaan voi sanoa varmaksi paljonko painan ja tiedän, että digitaalivaaka näyttää pari kiloa vähemmän joten en voi oikeastaan edes verrata nykyisiä painoja aikaisempiin. Vituttaa kanssa, kun paino ei tunnu liikkuvan mihinkään suuntaan.

En mennyt tänään kouluun. Olin liian väsynyt. Nukuin ehkä kahteentoista. Onneksi huomenna alkaa loma. Ja lupasin tavata yhden kiva pojan, jolle oon pari päivää nyt jutellut niitä näitä. En mä voi alkaa seurustella vielä kenenkaan kanssa, mutta tekee hyvää tavata uusia ihmisiä.

No, joo, koska en mennyt kouluun tänään niin tuli ahmittua ja oksennettua. Jäätelöä, salmiakkia, sipsiä. Sen jälkeen en syönyt mitään muuta kun puolikkaan ruisleivän ja illalla vähän riisiä ja kanakastiketta. En edes tajunnut, että oon syönyt kohtuullisesti tänään. Huomenna on koulussa ruoaksi tortillaa, mikä kauhistuttaa jo nyt. :( Nyt on vähän nälkä, mutta nautin siitä. Mä laihdun. 

Koulujutuissa oon vieläkin jäljessä, kun en saa aikaseks tehtyä. Eli sillon kun kaikki muut dokaa, niin minä opiskelen. Huomenna on taas psykologi.

26.4.

Tänään oli ehkä ihan hyvä päivä. En saanut koulujuttuja tehtyä, mikä tietää enemmän aherrusta huomiselle, mutta olin ulkona, tein pihatöitä, otin aurinkoa ja kävin lenkillä.

Oon kyllä syönyt muutenkin ihan liikaa ja ihan liian sekavasti. Suklaata 2 palaa, hieman karkkia, jäätelön, ribsin (oikeasti, rasvaista lihaa yök), ranskanperunoita, juotavaa jogurttia ja vettä tosi paljon. Jotenkin opettelin nyt juomaan vettä, kun on lämmin ja sillä saa sopivasti nälän pois. Nytkin oon ihan täys, ja vaikka vihaan tätä tunnetta niin rauhottaa kun tiedän että se johtuu vedestä!

Lenkillä, kyllä ahdisti, kun jaksoin juosta ehkä 10 minuuttia (15 varmaan koko lenkistä), koska sydämeen alkoi sattua. Mulla muutenkin menee sykkeet ihan huimissa lukemissa, joten mun pitäisi ehkä käydä lääkärissä (on jo aika kauan pitänyt), mutten oo saanut aikaiseksi. Jotenkin ahdistaa, jos tää johtuu syömishäiriöstä.

Lenkin jälkeen ärsytti, kun äiti tuputti karkkia. Oot käynyt nyt lenkilläkin niin voit syödä! Kuvitteleeko se oikeesti et siitä lenkistä on mitään hyötyä, jos syön karkkia heti sen jälkeen. -.- Ärsytti kanssa, kun eksä alkoi uliseen jostain tänään (ts. aurinkolaseista jotka unohti lähettää ja ehdotin että antaa ne jollekin muulle, niin tuli vastaus että älä puhu mulle). Huoh. Harmittaa.

Perjantaina kylään tulee bulimia

Perjantai saapui vihdoin. Jee. Vaikka vähensinkin mun kursseja niin oon vieläkin aika paljon jäljessä, esimerkiksi fysiikassa ja uskonnossa, mikä stressaa omalla tavallaan - vaikka ehdottomasti tää viikko on huojentanut mun oloani koulun kanssa. Viikonloppu on siis ihan paikallaan, että saan kurottua muita kiinni.

Tää viikko ei kyllä todellakaan ole ollut hyvä. Syömisten suhteen oon taas alkanut läskeileen ihan kunnolla. Tänään aamupalalla söin ruisleipää ja teetä. Koulussa en syönyt mitään, vaan lähdin kotiin ennen ruokailua. No, kotiin päästyäni täällä odottikin aikamoinen bulimikon taivas. Äiti oli käynyt kaupassa ja ostanut minttujäätelöä, juustonaksuja, jotain omenataskuja. Lisäksi eilen se oli tehnyt rahkan ja kääretortun. Ja sopivasti lähtenyt mökille. 

Ei oo varmaan vaikee arvata mitä tein. Sessioin kahdesti ennen kun äiti ja isä tuli kotiin. Sitten myöhemmin ahmin lisää juustonaksuja, jotka oksensin kun porukat oli pihalla tekemässä töitä. Senkin jälkeen tuli vielä ahmittua lisää juustonaksuja, vaaleaa leipää ja vettä. Mitä en oksentanut. Ja lisäksi jouduin syömään perunaa ja lihakastiketta, mitä en myöskään oksentanut. Ahdistaa, kun jouduin pitään ruokaa sisällä. Huomenna pakko lähtee lenkille korvaan noita syötyjä kalorimääriä.

Mua ahdistaa ihan älyttömästi, koska piti paastoilla tää päivä ja sitten oon itsekuriton. Ja ahdistaa, kun äiti tunkee sitä ruokaa oikeasti ovista ja ikkunoista. Ihan vitun väsyttävää. Miten mä ikinä tuun laihtuun?! Satuin vielä mummin kanssa sopiin, että Vapun jälkeisenä vkloppuna mennään syömään. Helvetti, kun ahdistaa nekin ekstrakalorit. Pakko laihduttaa tän kuun aikana ainakin 4 kg. Ihan kohtuullinen tavoite. Pakko saada painoa alaspäin.

Kävin hakemassa eksän lähettämät tavarat postissa. Hemmetti, kun ikävöin sitä... Ne kaikki vaatteet tuoksui ihan siltä ja mun oli pakko pistää ne pyykkiin. Tulisi vaan pahempi ikävä muuten. :( Porukoiden pitäisi lähteä loppuviikoksi mökille, mutta en usko, että ne on lähdössä mihinkään. Taas vaihteeksi sellaiset tappelut kotona, ettei mitään rajaa. Koko illan oon "saanut" kuunnella äidin huutamista. Ja isän vittuilua. Miksi helvetissä niiden piti tehdä lapsia?

Oli muuten hyvä, kun yritin puhua äidille siitä, että haluan muuttaa pois kun täytän 18. Vastauksena tuli, että "voit sitten elää omaa elämääs sitten kun pääset ylioppilaaksi". Pakkoko pitää mua väkisin kotona täysi-ikäisyydenkin jälkeen, kun tää systeemi ei hyödytä ketään millään tasolla. Kaikki on ihan yhtä onnettomia tässä talossa.

24.4.

Musta tuntuu, ettei tääkään päivä mennyt kauheen hyvin... Jotenkin apaattinen olo ollut koko päivän, tunnen itseni vaan niin ulkopuoliseksi kaikista ja... En oikein tiedä. Tänään oli koulussa kuitenkin vaan kaks ainetta - onneksi, joten ei tarvinnut siellä olla kauhean kauaa.

Kaverit feidasivat mut täysin kouluruokailussa, joten en mennyt syömään.  Vitutti kyllä, kun kukaan ei sitten vaivautunut kysyyn missä mahdoin olla, kun ne mässytti siellä lihottavaa ruokaansa. Tai kysyä missä oon. Tai kertoa, että menee suoraan syömään eikä nähdä ennen sitä. Eipä kemian tunnillakaan kysyneet että missä olin. Mutta kyllä halusivat jutella ja kysyä apua, kun osasin kaikki tehtävät... Vitutti niin paljon ja vituttaa vieläkin. Sanoisivat suoraan jos haluavat mut ulos porukasta. 

No, onneksi mun ei tarvitse huomennakaan mennä syömään, koska lähden kotiin jo ennen ruokailua. En ajatellut muutenkaan kommunikoida kavereiden kanssa huomenna yhtään mitään. Olkoot keskenään jos haluavat. :D Sinänsä kyllä ei haittaa, koska nyt voin huoletta olla syömättä yhtään mitään ainakin kolmeen asti.

Kotiin päästyäni pidin pienet bulimiabileet. Serkku tuli käymään. Kehuskeli sossun asiakkuudellaan (oikeasti) ja vittuili mulle mun erosta. Suuttui, kun sanoin etten jaksa katsella sen teinipelleilyä ja silmille hyppimistä ja lähti ovet paukkuen meneen. Huoh. Ehkä oon vaan itse ihan vitun ilkeä kaikille muille, mutta mua ei oikein enää edes kiinnosta. Oon kyllästynyt kaikkiin ihmisiin. Tehkööt mitä tekee ja ajatelkoot mitä ajattelee.

Loppuillan syömiset oli ihan helvettiä, kun en saanut ahmimismoodia pois päältä. Oksennutti koko ilta, mutten voinut oksentaa koska porukat oli kotona koko illan. Helvetti.

Huomenna pitäis hakea mun tavarat postissa. Eksä postitti ne.

Tiistai on paska päivä

Loppupäiväkään ei mennyt erityisen hyvin. Iskä raivostui, kun kuuli, että käyn lukion neljään vuoteen ja perui mun autokoulun (jonne mun piti mennä ilmottautuun tänään). Pitää lukion pidentämistä naurettavana vaihtoehtona. No jaa, aivan sama. Varmaan pitää kaivaa säästötililtä rahat korttiin. Muutenkin isä oli aika kohtuuton, kun se alkoi valittaan siitä, ettei mulla ole kavereita joiden kanssa hengaisin vapaa-aikana ja että oon aina kotona nysväämässä. Kas kummaa, sillon kun olin viikonloput poikaystävällä niin se oli ongelma. Enää ei oo sitä ongelmaa, niin sitten valitetaan kun oon liikaa kotona. Helvetti soikoon, mä haluan pois täältä...

Muutenkin ruokailut päin persettä. En voi oksentaa kun noi on kotona. Kävelin sentään koulusta kotiin, 1,5 tuntia. Jonkin verran kaloreita paloi mutta ei todellakaan tarpeeksi. Helvetti soikoon. En oo oksentanut kohta viikkoon!!!!!!! Tää ahdistus on sanoinkuvaamatonta. Heti kun saan mahdollisuuden pidän sellaset oksennusbileet ettei mitään rajaa. Harkitsin jopa tänään, että oisin koulussa oksentanut... mutta en uskalla.

Aamu, joka ei mennyt niin putkeen kuin piti

Kävin äsken opinto-ohjaajan luona itkemässä mun väsymystä juttelemassa. Pidennettiin mun lukio-opiskeluja neljään vuoteen ja kevennettiin mun lukkaria 4. kurssiin (tai no 5., mutta tentin sen äikän kurssin vieläkin). Mulla pitäisi olla fysiikkaa nyt, mutta en kehtaa mennä enää tunnille tuntia myöhässä... Ja vartin päästä alkaa hyppytunti. Jonka aikana voin opiskella sitä fysiikkaa.

Meillä alkoi aamu tänään oikein mallikkaasti kotona. Heräsin ennen herätyskelloa porukoiden mekastukseen, jonka jälkeen en enää saanut unta. Niillä on molemmilla loma. Ärsytti, koska en voinut punnita itseäni nyt aamulla. Olisi ihan kiva tietää olenko lihonnut viis vai kymmenen kiloa...

Aamupalaksi join teetä ja Actimel-jogurtista jämät pohjalta (ehkä 1/5 koko 330 g purkista). Se on tosi ällöttävää, kun se ei ole rasvatonta. Oon ehkä tottunut liiaksi rasvattomaan jogurttiin. Äiti alkoi sitten jossain vaiheessa meuhkaamaan jostain ja satuin sitten myöhästymään bussista. Venasin seuraavaa bussia 40 minuuttia, mutta se ei haittaa, koska on tosi lämmin ja kiva sää tuolla ulkona tänään. :)

Äiti tuli 5 minuuttia ennen bussin saapumista kysymään, että haluanko kyydin kouluun. Se oli menossa Prismaan. Olin lapsellinen ja en halunnut, koska kuitenkin se olisi huutanut mulle koko automatkan siitä kuinka laiska lapsi oon tai jostain muusta yhtä mukavasta. Saas nähdä mitä se tykkää, kun kerron, että pidensin lukiota neljään vuoteen... Bussikuski onnistui vielä ajamaan mun päätepysäkin ohi.

Musta tulee vihdoin pieni

Huomenna olisi koulua. Tai siis tänään, kello on kymmenen miinuuttia yli puolenyön. En oo jaksanut tehdä fysiikan läksyjä. Enkä erityisemmin lukee kemian kokeeseen. Enkä oo miettinyt mun kuviksen työn aihetta. Ei oo huvittanut, enkä oo jaksanut. En tiedä minne oon haudannut mun motivaation kouluun. Se kai kuoli kaiken muun elämän mukana.

Pääsiäinen on yksi hirveimmistä juhlapyhistä. Tulee syötyä liikaa. Veli ja sen tyttöystävä tuli käymään. Meillä oli ruoaksi grillattuja pihvejä, perunaa ja kermakastiketta. Jälkiruoaksi mämmiä ja suklaakakkua. Mua oksettaa miten paljon oon mässäillyt. Oon koko viikonlipun ahdistellut ja halunnut oksentaa ja tuntuu, että olis ikuisuus kun oon viimeks oksentanut. Huomenna alkaa oksentelu, pakkoliikkuminen, valehtelu ja mahdollisimman vähäinen syöminen. Voin jo kuulla miten kilot karisee.

Tekstasin tänään ex-poikaystävälle, että laittaa mun tavarat postissa. Ja etten enää halua ydittää. En jaksa, se yritys kuitenkin loppuu niin kun tämäkin. Sovittiin (?), että nähdään kuitenkin joskus vielä. Kun kaikki on ohi.

Sain siitä motivaatiota. Mä tuun oleen niin laiha ja kaunis, kun me nähdään. Mä tuun oleen niin laiha, että ihmiset pelkää koskeakin muhun koska pelkäävät että hajoon. Musta tulee kevyt, ruumiiltani ja mieleltäni. Ja musta tulee vihdoin pieni. Pientäkin pienempi. Ja sitten kun onnistun ja pääsen mun tavoitepainoon saan ostaa itselleni uuden puhelimen. Mä onnistun vielä. Tää on mun ainut tavoite tässä elämässä. En voi epäonnistua.

Hukassa ja yksin

Mua ahdistaa. Koko ajan. Jatkuvasti. En tiedä mitä tehdä. Haluaisin vaan jonkun helpotuksen tähän solmuun mikä kirjaimellisesti painaa rintakehää.

En jaksa enää. Oon läski, ruma ja yksin. :( Ihan samassa tilanteessa ennen kun tapasin eksän. Ihan yhtä paskassa jamassa ja ihan yhtä valmis lopettaan tän kaiken. Mä vaan tunnen olevani niin hukassa kaiken kanssa, enkä halua enää elää näin. En jaksa enää elää näin.

Musta vaan tuntuu ettei missään oo enää mitään järkeä. Me eletään ja sitten kuollaan ja kaikki mitä siinä välissä tapahtuu on oikeasti merkityksetöntä. Mulla ei ole mitään merkitystä tässä maailmassa, en oo kenellekään millään tavalla niin tärkeä, ettei siitä pääsis yli jos mut menettää. Mä en jaksa enää tuntea tätä ainaista ahdistusta ja paskaa oloa. Musta tuntuu että mä tulen hulluksi. Ja musta tuntuu, etten mä tule näkemään sitä päivää kun täytän 18. Oon niin väsynyt.

Mä oon aina yksin. Saan jatkuvasti kuunnella porukoiden tappelua, eikä mulla oikein ole kavereita. Mä en halua enää olla yksin.

Pääsiäinen

Mä en oikein tiedä mitä mun pitäis edes kirjottaa... Musta tuntuu ihan helvetin yksinäiseltä, koska kaikki muut on jossain bilettämässä. Tai nukkumassa. Normaalisti olisin poikaystävän (oikeesti, mä en edes tiedä miksi sitä sanoisin?) kanssa, mutta luonnollisestikaan en oo nyt sen kanssa...

Oon syönyt ihan liikaa. Leipää, suklaata, jogurttia, kermaperunoita, lammasta... Ties mitä. Kertaakaan en oo oksentanut ja ahdistaa edes ajatella. Oon muutenkin laiskotellut vaan ja katsonut Täydellisiä naisia, vaikka pitäisi lukea tiistaina olevaan kemian testiin. No, onneks tässä on vielä aikaa.

Paino ei oo kuitenkaan vielä noussut. Tänä aamuna se oli vähän vajaa 49 kg, joten jotain hyvää sentään... Toivoin kyllä, että se olis laskenut, mutta ei tällä mässäilyllä ja laiskottelulla kukaan saa painoa tiputettua.

Tyhjyys

En mennyt kouluun tänään. Masensi liikaa. Ei huvittanut mennä itkeen sinne. Lennän varmaan kohta pois lukiosta, kun oon kauheesti poissa, mutta oon nyt vaan niin väsynyt, joten mitä väliä... 

Tänään on tultu syötyäkin ihan liikaa ja oksennettu kaks kertaa. No, huomenna sitten paremmin. Ahdistaa jo etukäteen toi helvetin pääsiäinen. Äiti koko ajan kyselee mitä suklaata haluun, mikä ois hyvä kakku tehdä jnejne. Ei helvetti... Voin jo kuvitella mitä helvettiä koko pääsiäisestä tulee. Muutenkin äiti taas jatkaa tätä samaa linjaa, että mitä sä nyt sitä ex-poikaystävääs mietit kun ootte jo eronnu?

Vituttaa, kun määrätään mitä pitää ajatella... Eikä mua enää edes itketä, oon kai itkenyt liikaa. Ei tunnu oikein miltään. Aika tyhjältä. Vähän kuin olisi tuijottaisi koko päivän tyhjää, tekemättä, puhumatta tai syömättä yhtään mitään. Siltä musta tuntuu nyt ja on koko päivän tuntunut.

Pelottaa kanssa, että kun huomenna meen kouluun niin mitä säälikommentteja saan, kun kerroin kavereille että erottiin. Nyt haluun vaan nukkuun mahdollisimman pian. Voisinpa nukkua koko huomisen päivänkin ohi.

15.4.

Mulla oli tänään se psykologi. Se oli tosi mukavan olonen ja rento. Helpotti, kun sain purkaa mun omia tuntemuksia asioista sellaiselle ihmiselle, joka on täysin ulkopuolinen, mutta kuitenkin osaa neuvoa, miten olisi parhain toimia. En sanonut syömishäiriöstä mitään muuta kuin, että se oli "vaihe" joskus "murkkuiässä". Toivon ettei se nähnyt mun kalenterimerkintöjä, kun sovittiin uutta aikaa...

Tän päivän ruokailutkin on pysyneet ihan käsissä. Aamulla söin rasvatonta mansikkajogurttia (mikä oli muuten ihan älyttömän pahaa). Koulussa yks tosi pieni peruna (ehkä 1/4 "normaalikokoisesta") ja pieni, muutaman sentin kuutio kalaa. Lisäks näkkäri ilman voita. Nyt illalla söin vielä kasvissosekeittoa ehkä noin 3 dl ja 2 lasia kokista (koska äiti -_-).

Tosi mahtavana tän päivän liikuntana oli reippailu terveyskeskukseen joku 15 - 20 minuutin verran, eli ehkä 2 km matkaa. Mulla on ihan helvetin huono kunto, kun perille päästessä sydämeen vaan pisti ja se hakkas niin kovaa, että se sattui ja meinas taju lähteä. Läski ja laiska minä. Psykologin tapaamisen jälkeen kävelin vielä k-markettiin josta äiti tuli hakeen mut.

Ärsytti ihan sikana, kun koko automatkan äiti tivas mitä mä juttelin sen psykologin kanssa. Myös tuli kommenttia: Joko se elämä hymyilee, onko vielä sydänsuruja. Oikeesti, mitä ihmettä? Oon eronnut mun poikaystävästä kaks päivää sitten, kai mulla on joku oikeus vielä pillittää? 

Ero

Pienen pohdinnan jälkeen jätin poikaystäväni eilen illalla. Tänään oon vaan lähinnä itkenyt sängyn pohjalla (joo, ihan hyvä etten mennyt kouluun) ja yrittänyt koota itseäni johonkin kuosiin. Huomenna on pakko yrittää mennä kouluun ja iltapäivällä on se psykologikin... En jaksaisi.

Ei oo ollut oikeen nälkäkään joten ruokaa mennyt alas ehkä 500 kcal edestä. Ehkä näin on kaikista parhain jokaiselle.

Loppu

Eilinen päivä meni päin persettä. Tuli taas syötyä liikaa ja siitä ahdistuneena aamuyöllä tehtyä nopeaa postausta. Ahdistusta lisäsi, kun eilen löysin sovelluksen, jonka mukaan saan syödä vain 600 kcal ja tuossa nyt meni reilusti sen yli. Vituttaa olla tälläinen säälittävä laiska ja itsekuriton paska, kun en pysty edes pystyn siinä tuhannessa kalorissa.

Tän päivän syömisistä ei myöskään varmaan tarvi sanoa lisää. Kiloja ja senttejä on varmaan tullut monta kymmentä lisää. Että pitääkin olla näin vaikeaa olla syömättä... Jos en syö niin äidiltä tulee huutoa. Jos syön niin mä oon se joka huutaa vihaisena ja masentuneena.

Ahdistus on taas normaalia korkeammalla ollut tänään. On miljoona asiaa mitkä painaa mieltä. En edes tiedä mistä aloittaa. Poikaystävän kanssa menee vieläkin paskasti. Juteltiin eilen (wuhuu, kerrankin se edes puhuu mulle...), eikä taaskaan päästy mihinkään tulokseen. Me vaan ollaan niin erilaisia, me halutaan eri asioita ja mä tiedän, etten ikinä tule oleen sitä mitä tuo mies haluaa. Sen takia se ei näe edes tarvetta puhua mulle. Mä tunnen oloni niin yksinäiseksi, ihan kuin seurustelisin yksin! Tuntuu, että saan muistutella olemassa olostani parin päivän välein ja sitten se puoli tuntia muistaa, että mä olen olemassa ja taas katoan sen elämästä johonkin. Mua turhauttaa ylläpitää kommunikaatiota. Mä en jaksa sellaista. Mutta mä jotenkin toivon, että asiat muuttuu. Ei ne muutu. Sillä on vaikeeta, veikkaisin, että se on masentunut, mutta mistä mä tiedän, kun mulle ei puhuta mitään. Musta tuntuu, että oon toimeton tässä asiassa, eikä tähän ole kuin yksi ratkaisu.

Koulu ahdistaa myös. Pelkkä kemian ajattelu saa mut kohtauksen partaalle. En vaan ymmärrä. Mua ahdistaa. Kaverit ahdistaa. Tunnen, että oon taas ihan ulkopuolinen kaikesta. On varmaan parasta, että oon niiden kanssa mahdollisimman vähän. Tosi noloa, jos romahdan henkisesti niiden nähden. Niin kun kemian tunnilla melkeen kävi. En mä jaksa huolestuttaa enää ketään. Tein väärin, kun kerroin sille yhdelle kaverille. Mua ahdistaa mennä kouluun, enkä mä jaksa. Oon niin väsynyt. Ajattelin, jos lopettaisin sen koulun vaan kesken, kun täytän 18. Ei musta oo siihen, enkä mä ikinä tuu pärjään työelämässä, kun väsyn liian helposti. Musta tulee pelkkä turhake yhteiskunnalle, eikä mulla ole tulevaisuutta. Oon pelkkä pettymys kaikille. Tosin kaikki mun kolme sisarusta on ihan hyvin menestyneitä, joten mitäpä väliä enää mulla on. Mä haluan vaan pois täältä.

Mun ulkonäkö ahdistaa. Mä tarviin sen mittanauhan. Oon niin epätietoinen itsestäni. Tarviin jotain varmistusta siitä mihin suuntaan oon mennyt. Etten vaan ole lihonnut. Mun on pakko löytää se jostain. Käännän vaikka koko talon nurin, että löydän sen...  Onneksi huomenna voin valehdella syöneeni koulussa jotain "kunnon" ruokaa. Ei tarvitse syödä enää kotona. 

Oon ihan varma, että itken huomenna koulussa. Kemiaa ja palautuksia. Mitäpä muuta siihen enää tarvitaan? Tiistaina on se psykologi. Mua kaduttaa jo nyt, että pitikin sanoa mitään. Ihan varmasti ne kaivaa syömishäiriöjutut sieltä tiedostoistaan. Osaan jo arvata mikä helvetti kotona alkaa, jos ne saa tietää tästä. Mä en jaksais. Oon henkisesti ihan loppuunkulutettu.

Ei väsytä

Ja ruokaa mennyt alas ainakin 1500 kcal.

Niin monta kertaa olisin halunnut tänään oksentaa... Oksetan itseänikin, kas kun en muita.

Kadonnut mittanauha

Aamupaino oli laskenut. Onneksi. Takaisin sen kilon. En löytänyt mittanauhaa, koska äiti on varmaan piilottanut sen. Ärsytti ja mun pitää löytää se jostain tai ostaa uusi. Pitäisi ostaa tarkempi vaaka myös. Vihaan tota vanhaa analogista, joka näyttää painon epätarkasti. :( Inhoon tätä epätietoisuutta, kun en voi luottaa siihen paljonko painan tai mitkä mun mitat on. Saatanan äiti.

Muutenkin oon syönyt taas ihan paskasti tänään. Piti oksentaa, mutta mulla on nenä ja huulet niin rohtuneet tän flunssan vuoksi, etten pysty. Ärsyttää sekin. Oon syönyt tänään kaikkea väärää. 100 g raejuustoo, 2 lihapullaa, perunamuusia, jotain helvetin fanipalakopioita. Illalla äiti vielä pakotti syömään puolikkaan rullakebabin. Ei helvetti mua oksetti. Siinä oli vielä sen ällöttävän leivän lisäksi kastiketta ja auraJUUSTOA. Ihan vitusti kaloreita. Mua ällöttää. Mun on pakko saada se mittanauha jostain! Oksettaa.

Oon niin vitun läski. Olisin ees päivällä heittänyt ne muut ruoat vessanpöntöstä meneen. Aattelin et sinne ne menee kuitenkin, kun oksennan. Mutta kun ei menny. Perkele.

Taas ahdistuskohtaus!

Sain tänään taas ahdistuskohtauksen koulussa. Kemian tunnilla, kun en osannut yhtään mitään. Opettaja lähti pois, joten kysyin valvovalta opelta voinko lähtee kotiin koska oon kipeä. En halunnut alkaa itkeen kavereiden nähden. Ope antoi luvan ja kysyi vielä tarviinko saattajaa. En haluu ees kuvitella miltä näytin...

Lähdin tunnilta ja juoksin vessaan jossa rauhottelin itseni. Onneks tää oli lyhyt kohtaus jonka sain hillittyä pari minuuttia vollotettuani ja hengiteltyäni rauhassa. Mä en tiedä miksi mä oon nyt yhtäkkiä alkanut saamaan näitä, kun en ennen ole... Edes silloin kun halusin vain kuolla ja laihtua olemattomiin.

Mulla oli erityisopen kanssa sovittu lukutesti, joten menin sinne. Meidän koulussa on ehkä maailman ihanin eope. Se on nuori, hauska ja sen kanssa pystyy jutteleen ihan kuin kaverille puhuis. :) Meillä meni lukutesteissä 2 tuntia tosi nopeasti! Ja tuli vähän parempi mieli siitä.

En oo syönyt aamun jälkeen mitään. (Siis kaks ruisleipää ja jogurtti.) Äiti pakottaa mut syömään rasvassa paistettuja lihapullia ja perunamuusia. En halua, hyi.

Helvetillinen kilon painonnousu

Mua vituttaa taas. Tai ennemminkin vihastuttaa. Mun paino on noussut kilon, se on taas siinä helvetin ärsyttävässä numerossa 50 kg. Se ei ole lähempänä nollaa kuin satastakaan. Mua ärsyttää.

Kaikki tää painonnousu johtuu taas siitä, että oon nyt kipeenä ollessani lusmuillut. Menkatkin on lisänny nälkää. Ja hormonaalinen ehkäisy. Oon ajatellut, että oon kipee ja mun on pakko syödä, että paranen. Vaikkei oikeesti se parantuminen liity mitenkään siihen mitä mä syön! Oon ajatellu, ettei sillä oo merkitystä tai ettei sillä oo väliä. Mutta sillä on. Kaikki mitä mä suuhuni pistän muuttuu ällöttäväksi läskiksi. Mä oon ollut niin sokea ja tyhmä ja possuillu koko ajan huoletta vaikka mun pitäs laskee jokainen suupala tarkkaan ja saada kalorit alle tuhannen, että saan jotain tulosta aikaan!

Oon niin vihainen itselleni. Ja pettynyt ja ahdistunut, koska oon ihan helvetin läski enkä ikinä tule laihtuun jos jatkan tätä rataa näiden ruokien kanssa.

Mulle tulee jenkkakahvat, laardiperse, allit. Ja näytän niin epäsopusuhtaselta koska sitä läskiä ei ikinä kerry mun pohkeisiin tai kyynärvarsiin. (Ihan hyvä vaan ettei kerry, mutta vituttaa olla näin läski ja epäsopusuhtanen.)

Paino on mitattu aamupainona (aamupalan jälkeen kyllä, mutta ihan kun sillä nyt olisi merkitystä). Mun on pakko lähtee kohta kouluun, mutta en haluaisi, koska kaikki kuitenkin nauraa mun lihaville reisille ja jenkkakahvoille ja epäsopusuhtaiselle vartalolle. Valehtelen äidille että söin koulussa, ettei mun tarvi enää syödä kotona. Ja mittaan joka ikisen sentin mun kehosta illalla. :( Pakko noudattaa sitä painonpudotusohjelmaa tästä lähtien pilkulleen oikein.

Yhtä puun takaa kuin syömishäiriö ja elektronikonfiguraatiot

Kävin tänään terveyskeskuksessa. Lääkäri totesi mulle virusperäinen flunssan ja käski ahdistuksen vuoksi kääntymään nuorten (aikuisten) terveysneuvontapisteeseen. Joten minä reippaana (ja sairaana) tyttönä marssin bussipysäkille ja otin bussin pääterveysasemalle, jossa nuorten terveysneuvontapisteeseen pääsee ilman varausta tunnin ajan aamupäivästä.

Mut otti siellä vastaan erittäin mukavan oloinen terveydenhoitaja, jolle kerroin asiani ja joka lupasi ottaa muhun yhteyttä myöhemmin päivällä. Ja heti kun pääsin kotiin tulikin tekstari, että haluanko nähdä psykologin ensi viikolla. Olipa helppoa ja nopeaa, ainakin tähän asti.

Erehdyin sitten kotona kertoon asiasta äidille (tai no valehtelin ton liittyvän vaan liikankurssiin, mutta ei äidin tarvi kaikkea tietää), mistä nousi taas vaihteeks kauhea haloo. Mä en ymmärrä, miks sä et ikinä kerro mulle mitään?! Miten muka joku liikunta voi ahdistaa??? Tääkin tuli taas ihan puun takaa niin kun sun syömishäiriökin! Joo, no ehkä siinä syy miksi en kerro ikinä yhtään mitään. Koska en voi odottaa yhtään mitään muuta kuin ymmärtättömyyttä, syytöksiä, ylireagointia ja marttyyriasennetta. 

Vituttaa enemmän kuin laki sallii. Harmi, ettei vanhempiaan voi valita. 

Huomenna yritän selvitä kouluun ainakin kemian tunnille ja lukutestiin. Olo tuntuu jo vähän paremmalta ja ruokaakin on kitattu enemmän kuin laki sallii. Jopa niin hyvä fiilis, että voin alkaa pohtia miten muodostetaan elektronikonfiguraatioita. Että voikin olla vaikeaa, kun ei osaa.

8.4.

En mennyt tänään kouluun, koska oon kipeä. Kuumetta, flunssaa, korvakipua, poskessa kiva paine... Ketuttaa, kun jäin jälkeen kemiassa ja nyt en osaa kotiläksyjä. Päätin, että meen huomenna lääkäriin. Jo ihan pelkästään korvan ja posken vuoksi, mutta ajattelin myös kertoa ahdistuskohtauksista ja pyytää lääkärintodistusta liikunnan suorittamiseksi. En vaan pysty suorittaan sitä. Vähän hermostuttaa, että se kertoo porukoille, mutta tuskin kertoo, koska oon kuitenkin melkein täysi-ikäinen ja vanhemmat on tietoisia mun aiemmasta historiasta.

Tän päivän syömiset on menny tosi huonosti. Oksensin (olisikohan mun sairastelulla ja oksentelulla joku yhteys?), mutta söin siltikin liikaa kaloreita, koska äiti teki spagettia. En jaksa miettiä enempää, koska oon kipee ja pakko syödä jotain. Vähän ahdistaa pään takaraivossa, mutta eiköhän se mee ohi... Muutenkin väsyttää tosi paljon...

Poikaystävä alotti tänään taas tän tavanomaisen; "Mulla on universumiakin suurempia ongelmia, että älä jaksa inistä turhasta. Enpä kuitenkaan kerro mitä ongelmia mulla on. Ole hiljaa." Mua vituttaa, koska sille olisi parempi, jos en puhuisi sille ollenkaan. Tuntuu, ettei se vaan halua seurustella ja on yhdessä vaan sen takia, että säälitän sitä. Mua vituttaa, koska sille on normaalia se, ettei puhuttais viikolla ollenkaan (paitsi silloin kun on oikeaa asiaa - mitä tuskin on) ja nähtäis viikonloppuisin tai harvemmin. Mua niin kyllästyttää. Ja vituttaa. Ja ahdistaa koko tilanne. Ja oon niin väsynyt.

Huoh. Ehkei oo fiksua puhua näistä asioista täällä, mutta en oikein tiedä kenelle muulle puhuisin. :/ 

Anteeksi huonot otsikoinnit, mutta en jaksa keksiä.

7.4.

Kirjottelen taas tosi nopeesti, kun on ollut taas kiire päivä ja haluun nukkuun mahdollisimman pian, koska viime yönä tuli nukuttua vajaat 5 tuntia.  Koulua oli neljään asti ja olin kaverilla pari tuntia, joten sain vasta nyt kaikki asiat hoidettua ja itseni valmiiksi nukkuun.

Aamulla: 2 dl Neljän viljan puuroa ja teetä

Koulussa: n 2 dl makaroonia, 1,5 dl bolognesekastiketta ja salaattia

Välipala: 2 ruisleipää, teetä + myslipatukka (hyi)

Iltapala: Sekalaisesti pari siivua avokadoa (niin hyvää, mutta niin rasvasta), hapankorppu, joku 1 cm x 1 cm graavilohipalanen, n 2 dl äidin tekemää mustikkarahkaa

Arvioisin näistä tulevan noin 1200 kcal myfitnesspalin avulla. 

Mua vähän ahdistaa, kun terveystiedontunnilla piti arvioida oma kulutus tän päivän liikunnan mukaan ja sain jotain 1900 kcal. Eli oon kuluttanut ton verran ja kaloreita jäi siis miinukselle ihan kivasti. Mutta ongelmana mulla on se, että toi 1200 kcal kuulostaa ihan hirveeltä kalorimäärältä (mutta pakko kai se on syödä ton verran, että jaksan) ja tein itselleni muutenkin kalorilaskelman, jonka mukaan mun pitäs tällä viikolla syödä jotain 1100 kcal (viikkojen kuluessa se pienenee), jotta painaisin kesäkuun lopussa 43 kg.

Mua jotenkin ahdistaa kun jäin 100 kcal plussalle, vaikken kauheen tarkkaan laskenut. Lisäks ahdistaa ihan kauheasti, kun toi fitnesspal kertoo paljon mä saan syödä, mutta jokin mun pään sisässä käskee aina syödä paljon vähemmän kun se fitnesspal antaa luvan ja jos oon syöny yli 1000 kcal niin tunnen itseni ihan arvottomaksi possuksi. :(

Kipu auttaa ja opettaa

En tänään enkä eilen oksentanut. Syömisistä huolimatta. Kurkkuun sattuu, yskittää, kun viime viikolla tuli oksenneltua taas enemmän. Sylkirauhanen on turvonnut ja kipeä. 

Oon mässäillyt koko viikonlopun. Kaduttaa. En jaksaisi enää kirjoittaa oikein mitään, koska väsyttää vaikka nukuin yhteen tänään. Onneksi en voi syödä enää paljoa, kun suussa on haava ja kaikki mitä pistän suuhuni kirvelee ja sattuu. Siinä mun rangaistus. Kipua. Se opettaa olemaan syömättä.

-0,5 kg!

Aamupaino oli laskenut taas puolella kilolla, vaikka eilen tuli taas mässäiltyä (esimerkiksi pitsaa), mutta oksennettuakin kahdesti koko päivän aikana. Fysiikan koe meni kai ihan okei, fysiikan ope pyysi mua osallistumaan kansainvälisiin projekteihin. Vaikkei mulla edes ole mitään mahdollisuuksia päästä sille, kun sinne karsitaan vaan parhaat ja mulla menee matikka ja kemia tosi huonosti.

Tänään äiti herätti mut ihanasti huudolla, kun sitä taas kuulemma vitutti "koko vitun elämä". Se huusi ja paiskoi tavaroita. Iskä lähti koiran kanssa karkuun niin sitten se otti mut kohteekseen. "Vitun laiska paska." Joka kerta, kun se tekee tota, niin mä vaan ajattelen että miksen voisi olla jossain muualla. Ei tarvitsisi kuunnella tai olla tietoinen tosta huudosta. 

Mulla on ihan sellanen olo, että haluaisin tehdä jotain hyödyllistä. Kuten läksyjä. Mutta mulla ei oo mitään läksyjä, koska jakso vaihtui. :/ Ajattelin tsemppaa nyt ens jakson, koska sen jälkeen alkaa kesä, pääsee lomalle (okei, töihin, mutta lomailua se on mulle) ja vähän hengittään. Sinänsä mua vähän pelottaa, koska mun pitäis ens jakson loppuun mennessä paino ainakin 46 kg ja nyt on vielä 3 kg mentävä. Nyt kun mun paino laskee näin nopeesti niin voin taata, että kohta se tulee takaisin, koska nää on vaan nesteitä mitä lähtee. :(

Pitää vaan yrittää enemmän ja pistää itteeni likoon enemmän ja enemmän. Kyllä se kai siitä...

Oksentelua ja ahdistelua

Oon tänäänkin syönyt kuin läski porsas ja oksentanut kahdesti. Mikä mua oikein vaivaa? Miksen mä voi ajatella yhtään mitä syön - ja ennen kaikkea, miksi syön? Miksi mä annan mun mieliteoille niin helposti periksi nykyään ja miksi mä vaan syön, kun on tylsää?

Tänään on mennyt alas siis rasvatonta jogurttia, ruisleipää, mehua, keksiä. Ja äsken äidin tekemää kanaa ja riisiä. En oo syönyt hetkeen lämmintä ruokaa (koska oon käynyt kiltisti koulussa ja sanonut syöneeni siellä), joten nyt ällöttää ja ahdistaa. Vihaan tätä tunnetta, kun mahaan tulee sellanen lämpö ruoan jälkeen ja tuntuu ihan siltä, että ruoka tulisi pian takaisin ylös, ihan vain koska se on lämmintä. Mua vaan oksettaa, mutten voi oksentaa, koska vanhemmat on kotona. Vituttaa ja se lisää vaan ahdistusta.

Yksi mun kaveri laittoi tänään viestiä, että miksen oo koulussa. Vastasin, että en jaksanut ja masentaa, ja sitten se kysyi miksi. Mä en tiedä oikein miten mun pitäisi suhtautua, koska musta vaan tuntuu, ettei tää henkilö oikeasti vaan pidä musta. Pelkään, että jos avaudun sille jostain tai jos se saa tietää jotain mun syömissekoilusta (ja sekoilusta poikaystävän suhteen) niin se käyttää sitä mua vastaan jossain vaiheessa. Ihan hyvä kuitenkin, etten mennyt kouluun, koska olotila on jotenkin niin... epävakaa(?) ja sain taas paniikkikohtauksen jostain turhasta.

Missasin tänään tosiaan kuviksen tunnin katselmuksen ja fysiikan valmistavan. Huomenna tää kauhea koeviikko on ohi ja voin keskittyä taas uusiin aineisiin. Luojan kiitos. Toisaalta ahdistaa, koska viikonloppu saapuu ja se yleensä menee ihan kauheaksi mässäilyksi. Eikä nähdä poikaystävänkään kanssa nyt viikonloppuna... Ei olla nähty kuukauteen nyt. Mä en oikein tiedä mitä mun pitäisi tehdä sen kanssa.

Onko mulla elämässä enää mitään, mikä ei jollain tasolla ahdistaisi? Tää blogi ei onneksi ahdista ainakaan nyt. Muuta en osaa keksiä.

Ei mitään tärkeää

En mennyt tänään kouluun. En vaan jaksanut. Musta tuntuu, että kaikki vaan tuntuu hajoovan käsiin ja etten jaksa enää.

Paino tippunut 1,5 kg. Jotain hyvää sentään tässä.

2.4.

Listaan vaan tän päivän syömiset tähän, koska tänään ei ole mitään ihmeellistä tapahtunut... Matikan koe oli ehkä helpompi kuin ajattelin, mutta tein silti vaan neljä-viis tehtävää, joita en saanut kuitenkaan oikein ja lähdin kokeesta ekana.

Aamulla: Ruisleipä tuorejuustolla ja teetä

Koulussa: 2,5 dl puuroa ja vettä

Koulun jälkeen: Proteiinipatukka (185 kcal)

Illalla: Pari ruisleipää tuorejuustolla ja teetä + dominokeksi

Tuntuu, että olisin syönyt enemmän, joten varmaan missasin jotain. Muutenkaan ei oo oikein ollut nälkä tänään, mutta oon syönyt kuitenkin tylsyyteen. Mun piti mennä tänään lenkille, mutta pakko lukee vielä fysiikan kokeeseen ja mun varpaan kynsi on tulehtunut ja kasvanut sisäänpäin -> kävely tekee jo kipeetä. Nyt jatkan lukemista ja käyn suihkussa...

Huonosti menee...

Tänäänkin on ollut ruokailut yhtä mässäilyä. Mikä mua vaivaa? Miksen voi hillitä itseäni, etten ahmisi ja oksentaisi? Ennen oon ihan hyvin pystynyt, mutta kai "alku" on aina vaikein.

Tosiaan... Tänään on sitten mennyt alas ruisleipää, teetä, fun lightia, perunaa, nakkikastiketta, hieman sipsiä, jogurttia kaurahiutaleilla ja tuoremehua (oikeasti, poden niin huonoa omatuntoa, että menin juomaan ns turhia kaloreita). Oksennettu sitten on sipsiä, mars-patukka, domino-keksi ja tuoremehua.

Kävin äidin kanssa ostamassa sen repun tänään. Tykkään! Huomasin samalla, että Seppälässä on melko pienet farkkukoot - ainakin suhteessa H&M, Dr Denim, Only, Vero moda jne. Joten ostin yhdet 32 koon farkut. Nyt mulla on motivaatiota olla lihomatta yhtään, koska ne meni just ja just kiinni! Ne on tosin vaaleat, joten venyy helpommin ja saa näyttään isommalta. Kokeilin toisia 32 koon farkkuja, eri mallisia tosin, ja ne oli liian pienet. Olisin halunnut ostaa ne tavoitefarkuiksi, mutta koska äiti oli mukana niin se varmaan olisi miettinyt miksi ostan farkut jotka ei mene kiinni... 

Tänään on muutenkin ollut tosi huono vartalopäivä. Näytän tosi lihavalta ja isolta, ja tunnenkin oloni lihavaksi ja isoksi. Inhoon tätä kaikkea ihraa mitä mun kehossa on ja haluan vaan eroon siitä. En tunne oloani ollenkaan hyväksi. Mun on pakko saada painoa alemmas! Heti. Oon niin läski ja haluan mun unelmavartalon ennen kun täytän 18!

Huomenna mun pitää yrittää kovempaa. Ja suoriutua paremmin. Ei lepsumisia enää. Jos lepsun niin mun on pakko keksiä joku rangaistuskeino itelleni etten sitten enää jatkossa lepsuilisi. Huomenna on muuten se matikan koe... D: En oo lukenut tai laskenut yhtään ja tiedän, etten pääse läpi. Onneksi pystyn uusiin sen ens syksynä, kun 5. jakson kokeita uusitaan.

31.3.

Mun viikko alkoi tosi huonosti. Koe oli vaikea, enkä osannut mitään. Toivotaan, että pääsen edes läpi.

Syömisten osalta ajattelin alkaa pitään tiukkaa linjaa, koska haluan oikeasti saada painon ainakin siihen 47 kg ennen kesää. Aamupainoa en saanut tänään mitattua, koska äiti oli kotona kun lähdin. Ehkä ihan hyvä, koska oon viikonlopun jälkeen tosi turvoksissa. Jatkossa maanantai on kuitenkin hyvä punnituspäivä, kun oon vika joka lähtee kotoa aamulla. Möhläsin kuitenkin syömiset tältä päivältä.

Aamupalaksi söin tavanomaisesti leipää ja teetä. Koulun jälkeen proteiinipatukan (200 kcal) ja Pepsi Maxia. Kotona sitten tuli ahmittua sipsejä ja jotain mummin tuomaa espanjalaista suklaata, jotka sitten tuli oksennettua. Eikä kello ole vasta kuin vähän yli kaksi!

Jotain hyvää tähän päivään voisin keksiä niin kävin pitkästä aikaa Seppälässä (oikeasti, oon viimeks käynyt siellä varmaan 13-vuotiaana) ja löysin sieltä just sen mallisen repun mitä oon etsinytkin jo pitkään. En ostanut sitä, koska hintaa oli kuitenkin mulle melko suolaiset 40 euroa ja kuosi/väritys vielä mietityttää. :)

Tänään olis vielä aikomuksena syödä jotain, kun äiti tulee töistä ja tekee ruokaa. 

Kolmas kerta sen toden sanoo

Monesko kerta tämä nyt on, kun päätän aloittaa tämän blogin alusta? Ehkä kolmas.

Mulla vaan iski ihan älytön turhautuminen blogia kohtaan. Meinasin tehdä uuden, mutta sitten pyörsin päätökseni ja muokkasin tätä melko rankalla kädellä. Kaikki vanhat tekstit ovat nyt poissa ja tuskin koskaan tulevat enää näkyviin. Ulkoasukin on aivan uudenlainen.

Sopivasti tää turhautuminen iski koeviikolle, sillä mun lukemismotivaatio on pyöreä nolla. Ei kiinnosta, ei jaksa, ei huvita. Ainut mistä jaksan ylläpitää jotain innostusta on fysiikka. Jos ikinä haluan lääkäriksi... Matikan neloskurssi menee aivan päin honkia, muttei se jaksa hetkauttaa. Nostan numeron sitten kun tulee uusintoja.

Tälläisiä nopeita kuulumisia tänään. Huomenna (ehkä) päivittelen hieman syömisiä ja muita juttuja. Jos jaksan.