29.4.

Aamupaino oli noin 49,5 kg. Ärsyttää, kun en oikeastaan voi sanoa varmaksi paljonko painan ja tiedän, että digitaalivaaka näyttää pari kiloa vähemmän joten en voi oikeastaan edes verrata nykyisiä painoja aikaisempiin. Vituttaa kanssa, kun paino ei tunnu liikkuvan mihinkään suuntaan.

En mennyt tänään kouluun. Olin liian väsynyt. Nukuin ehkä kahteentoista. Onneksi huomenna alkaa loma. Ja lupasin tavata yhden kiva pojan, jolle oon pari päivää nyt jutellut niitä näitä. En mä voi alkaa seurustella vielä kenenkaan kanssa, mutta tekee hyvää tavata uusia ihmisiä.

No, joo, koska en mennyt kouluun tänään niin tuli ahmittua ja oksennettua. Jäätelöä, salmiakkia, sipsiä. Sen jälkeen en syönyt mitään muuta kun puolikkaan ruisleivän ja illalla vähän riisiä ja kanakastiketta. En edes tajunnut, että oon syönyt kohtuullisesti tänään. Huomenna on koulussa ruoaksi tortillaa, mikä kauhistuttaa jo nyt. :( Nyt on vähän nälkä, mutta nautin siitä. Mä laihdun. 

Koulujutuissa oon vieläkin jäljessä, kun en saa aikaseks tehtyä. Eli sillon kun kaikki muut dokaa, niin minä opiskelen. Huomenna on taas psykologi.

26.4.

Tänään oli ehkä ihan hyvä päivä. En saanut koulujuttuja tehtyä, mikä tietää enemmän aherrusta huomiselle, mutta olin ulkona, tein pihatöitä, otin aurinkoa ja kävin lenkillä.

Oon kyllä syönyt muutenkin ihan liikaa ja ihan liian sekavasti. Suklaata 2 palaa, hieman karkkia, jäätelön, ribsin (oikeasti, rasvaista lihaa yök), ranskanperunoita, juotavaa jogurttia ja vettä tosi paljon. Jotenkin opettelin nyt juomaan vettä, kun on lämmin ja sillä saa sopivasti nälän pois. Nytkin oon ihan täys, ja vaikka vihaan tätä tunnetta niin rauhottaa kun tiedän että se johtuu vedestä!

Lenkillä, kyllä ahdisti, kun jaksoin juosta ehkä 10 minuuttia (15 varmaan koko lenkistä), koska sydämeen alkoi sattua. Mulla muutenkin menee sykkeet ihan huimissa lukemissa, joten mun pitäisi ehkä käydä lääkärissä (on jo aika kauan pitänyt), mutten oo saanut aikaiseksi. Jotenkin ahdistaa, jos tää johtuu syömishäiriöstä.

Lenkin jälkeen ärsytti, kun äiti tuputti karkkia. Oot käynyt nyt lenkilläkin niin voit syödä! Kuvitteleeko se oikeesti et siitä lenkistä on mitään hyötyä, jos syön karkkia heti sen jälkeen. -.- Ärsytti kanssa, kun eksä alkoi uliseen jostain tänään (ts. aurinkolaseista jotka unohti lähettää ja ehdotin että antaa ne jollekin muulle, niin tuli vastaus että älä puhu mulle). Huoh. Harmittaa.

Perjantaina kylään tulee bulimia

Perjantai saapui vihdoin. Jee. Vaikka vähensinkin mun kursseja niin oon vieläkin aika paljon jäljessä, esimerkiksi fysiikassa ja uskonnossa, mikä stressaa omalla tavallaan - vaikka ehdottomasti tää viikko on huojentanut mun oloani koulun kanssa. Viikonloppu on siis ihan paikallaan, että saan kurottua muita kiinni.

Tää viikko ei kyllä todellakaan ole ollut hyvä. Syömisten suhteen oon taas alkanut läskeileen ihan kunnolla. Tänään aamupalalla söin ruisleipää ja teetä. Koulussa en syönyt mitään, vaan lähdin kotiin ennen ruokailua. No, kotiin päästyäni täällä odottikin aikamoinen bulimikon taivas. Äiti oli käynyt kaupassa ja ostanut minttujäätelöä, juustonaksuja, jotain omenataskuja. Lisäksi eilen se oli tehnyt rahkan ja kääretortun. Ja sopivasti lähtenyt mökille. 

Ei oo varmaan vaikee arvata mitä tein. Sessioin kahdesti ennen kun äiti ja isä tuli kotiin. Sitten myöhemmin ahmin lisää juustonaksuja, jotka oksensin kun porukat oli pihalla tekemässä töitä. Senkin jälkeen tuli vielä ahmittua lisää juustonaksuja, vaaleaa leipää ja vettä. Mitä en oksentanut. Ja lisäksi jouduin syömään perunaa ja lihakastiketta, mitä en myöskään oksentanut. Ahdistaa, kun jouduin pitään ruokaa sisällä. Huomenna pakko lähtee lenkille korvaan noita syötyjä kalorimääriä.

Mua ahdistaa ihan älyttömästi, koska piti paastoilla tää päivä ja sitten oon itsekuriton. Ja ahdistaa, kun äiti tunkee sitä ruokaa oikeasti ovista ja ikkunoista. Ihan vitun väsyttävää. Miten mä ikinä tuun laihtuun?! Satuin vielä mummin kanssa sopiin, että Vapun jälkeisenä vkloppuna mennään syömään. Helvetti, kun ahdistaa nekin ekstrakalorit. Pakko laihduttaa tän kuun aikana ainakin 4 kg. Ihan kohtuullinen tavoite. Pakko saada painoa alaspäin.

Kävin hakemassa eksän lähettämät tavarat postissa. Hemmetti, kun ikävöin sitä... Ne kaikki vaatteet tuoksui ihan siltä ja mun oli pakko pistää ne pyykkiin. Tulisi vaan pahempi ikävä muuten. :( Porukoiden pitäisi lähteä loppuviikoksi mökille, mutta en usko, että ne on lähdössä mihinkään. Taas vaihteeksi sellaiset tappelut kotona, ettei mitään rajaa. Koko illan oon "saanut" kuunnella äidin huutamista. Ja isän vittuilua. Miksi helvetissä niiden piti tehdä lapsia?

Oli muuten hyvä, kun yritin puhua äidille siitä, että haluan muuttaa pois kun täytän 18. Vastauksena tuli, että "voit sitten elää omaa elämääs sitten kun pääset ylioppilaaksi". Pakkoko pitää mua väkisin kotona täysi-ikäisyydenkin jälkeen, kun tää systeemi ei hyödytä ketään millään tasolla. Kaikki on ihan yhtä onnettomia tässä talossa.

24.4.

Musta tuntuu, ettei tääkään päivä mennyt kauheen hyvin... Jotenkin apaattinen olo ollut koko päivän, tunnen itseni vaan niin ulkopuoliseksi kaikista ja... En oikein tiedä. Tänään oli koulussa kuitenkin vaan kaks ainetta - onneksi, joten ei tarvinnut siellä olla kauhean kauaa.

Kaverit feidasivat mut täysin kouluruokailussa, joten en mennyt syömään.  Vitutti kyllä, kun kukaan ei sitten vaivautunut kysyyn missä mahdoin olla, kun ne mässytti siellä lihottavaa ruokaansa. Tai kysyä missä oon. Tai kertoa, että menee suoraan syömään eikä nähdä ennen sitä. Eipä kemian tunnillakaan kysyneet että missä olin. Mutta kyllä halusivat jutella ja kysyä apua, kun osasin kaikki tehtävät... Vitutti niin paljon ja vituttaa vieläkin. Sanoisivat suoraan jos haluavat mut ulos porukasta. 

No, onneksi mun ei tarvitse huomennakaan mennä syömään, koska lähden kotiin jo ennen ruokailua. En ajatellut muutenkaan kommunikoida kavereiden kanssa huomenna yhtään mitään. Olkoot keskenään jos haluavat. :D Sinänsä kyllä ei haittaa, koska nyt voin huoletta olla syömättä yhtään mitään ainakin kolmeen asti.

Kotiin päästyäni pidin pienet bulimiabileet. Serkku tuli käymään. Kehuskeli sossun asiakkuudellaan (oikeasti) ja vittuili mulle mun erosta. Suuttui, kun sanoin etten jaksa katsella sen teinipelleilyä ja silmille hyppimistä ja lähti ovet paukkuen meneen. Huoh. Ehkä oon vaan itse ihan vitun ilkeä kaikille muille, mutta mua ei oikein enää edes kiinnosta. Oon kyllästynyt kaikkiin ihmisiin. Tehkööt mitä tekee ja ajatelkoot mitä ajattelee.

Loppuillan syömiset oli ihan helvettiä, kun en saanut ahmimismoodia pois päältä. Oksennutti koko ilta, mutten voinut oksentaa koska porukat oli kotona koko illan. Helvetti.

Huomenna pitäis hakea mun tavarat postissa. Eksä postitti ne.

Tiistai on paska päivä

Loppupäiväkään ei mennyt erityisen hyvin. Iskä raivostui, kun kuuli, että käyn lukion neljään vuoteen ja perui mun autokoulun (jonne mun piti mennä ilmottautuun tänään). Pitää lukion pidentämistä naurettavana vaihtoehtona. No jaa, aivan sama. Varmaan pitää kaivaa säästötililtä rahat korttiin. Muutenkin isä oli aika kohtuuton, kun se alkoi valittaan siitä, ettei mulla ole kavereita joiden kanssa hengaisin vapaa-aikana ja että oon aina kotona nysväämässä. Kas kummaa, sillon kun olin viikonloput poikaystävällä niin se oli ongelma. Enää ei oo sitä ongelmaa, niin sitten valitetaan kun oon liikaa kotona. Helvetti soikoon, mä haluan pois täältä...

Muutenkin ruokailut päin persettä. En voi oksentaa kun noi on kotona. Kävelin sentään koulusta kotiin, 1,5 tuntia. Jonkin verran kaloreita paloi mutta ei todellakaan tarpeeksi. Helvetti soikoon. En oo oksentanut kohta viikkoon!!!!!!! Tää ahdistus on sanoinkuvaamatonta. Heti kun saan mahdollisuuden pidän sellaset oksennusbileet ettei mitään rajaa. Harkitsin jopa tänään, että oisin koulussa oksentanut... mutta en uskalla.

Aamu, joka ei mennyt niin putkeen kuin piti

Kävin äsken opinto-ohjaajan luona itkemässä mun väsymystä juttelemassa. Pidennettiin mun lukio-opiskeluja neljään vuoteen ja kevennettiin mun lukkaria 4. kurssiin (tai no 5., mutta tentin sen äikän kurssin vieläkin). Mulla pitäisi olla fysiikkaa nyt, mutta en kehtaa mennä enää tunnille tuntia myöhässä... Ja vartin päästä alkaa hyppytunti. Jonka aikana voin opiskella sitä fysiikkaa.

Meillä alkoi aamu tänään oikein mallikkaasti kotona. Heräsin ennen herätyskelloa porukoiden mekastukseen, jonka jälkeen en enää saanut unta. Niillä on molemmilla loma. Ärsytti, koska en voinut punnita itseäni nyt aamulla. Olisi ihan kiva tietää olenko lihonnut viis vai kymmenen kiloa...

Aamupalaksi join teetä ja Actimel-jogurtista jämät pohjalta (ehkä 1/5 koko 330 g purkista). Se on tosi ällöttävää, kun se ei ole rasvatonta. Oon ehkä tottunut liiaksi rasvattomaan jogurttiin. Äiti alkoi sitten jossain vaiheessa meuhkaamaan jostain ja satuin sitten myöhästymään bussista. Venasin seuraavaa bussia 40 minuuttia, mutta se ei haittaa, koska on tosi lämmin ja kiva sää tuolla ulkona tänään. :)

Äiti tuli 5 minuuttia ennen bussin saapumista kysymään, että haluanko kyydin kouluun. Se oli menossa Prismaan. Olin lapsellinen ja en halunnut, koska kuitenkin se olisi huutanut mulle koko automatkan siitä kuinka laiska lapsi oon tai jostain muusta yhtä mukavasta. Saas nähdä mitä se tykkää, kun kerron, että pidensin lukiota neljään vuoteen... Bussikuski onnistui vielä ajamaan mun päätepysäkin ohi.

Musta tulee vihdoin pieni

Huomenna olisi koulua. Tai siis tänään, kello on kymmenen miinuuttia yli puolenyön. En oo jaksanut tehdä fysiikan läksyjä. Enkä erityisemmin lukee kemian kokeeseen. Enkä oo miettinyt mun kuviksen työn aihetta. Ei oo huvittanut, enkä oo jaksanut. En tiedä minne oon haudannut mun motivaation kouluun. Se kai kuoli kaiken muun elämän mukana.

Pääsiäinen on yksi hirveimmistä juhlapyhistä. Tulee syötyä liikaa. Veli ja sen tyttöystävä tuli käymään. Meillä oli ruoaksi grillattuja pihvejä, perunaa ja kermakastiketta. Jälkiruoaksi mämmiä ja suklaakakkua. Mua oksettaa miten paljon oon mässäillyt. Oon koko viikonlipun ahdistellut ja halunnut oksentaa ja tuntuu, että olis ikuisuus kun oon viimeks oksentanut. Huomenna alkaa oksentelu, pakkoliikkuminen, valehtelu ja mahdollisimman vähäinen syöminen. Voin jo kuulla miten kilot karisee.

Tekstasin tänään ex-poikaystävälle, että laittaa mun tavarat postissa. Ja etten enää halua ydittää. En jaksa, se yritys kuitenkin loppuu niin kun tämäkin. Sovittiin (?), että nähdään kuitenkin joskus vielä. Kun kaikki on ohi.

Sain siitä motivaatiota. Mä tuun oleen niin laiha ja kaunis, kun me nähdään. Mä tuun oleen niin laiha, että ihmiset pelkää koskeakin muhun koska pelkäävät että hajoon. Musta tulee kevyt, ruumiiltani ja mieleltäni. Ja musta tulee vihdoin pieni. Pientäkin pienempi. Ja sitten kun onnistun ja pääsen mun tavoitepainoon saan ostaa itselleni uuden puhelimen. Mä onnistun vielä. Tää on mun ainut tavoite tässä elämässä. En voi epäonnistua.

Hukassa ja yksin

Mua ahdistaa. Koko ajan. Jatkuvasti. En tiedä mitä tehdä. Haluaisin vaan jonkun helpotuksen tähän solmuun mikä kirjaimellisesti painaa rintakehää.

En jaksa enää. Oon läski, ruma ja yksin. :( Ihan samassa tilanteessa ennen kun tapasin eksän. Ihan yhtä paskassa jamassa ja ihan yhtä valmis lopettaan tän kaiken. Mä vaan tunnen olevani niin hukassa kaiken kanssa, enkä halua enää elää näin. En jaksa enää elää näin.

Musta vaan tuntuu ettei missään oo enää mitään järkeä. Me eletään ja sitten kuollaan ja kaikki mitä siinä välissä tapahtuu on oikeasti merkityksetöntä. Mulla ei ole mitään merkitystä tässä maailmassa, en oo kenellekään millään tavalla niin tärkeä, ettei siitä pääsis yli jos mut menettää. Mä en jaksa enää tuntea tätä ainaista ahdistusta ja paskaa oloa. Musta tuntuu että mä tulen hulluksi. Ja musta tuntuu, etten mä tule näkemään sitä päivää kun täytän 18. Oon niin väsynyt.

Mä oon aina yksin. Saan jatkuvasti kuunnella porukoiden tappelua, eikä mulla oikein ole kavereita. Mä en halua enää olla yksin.

Pääsiäinen

Mä en oikein tiedä mitä mun pitäis edes kirjottaa... Musta tuntuu ihan helvetin yksinäiseltä, koska kaikki muut on jossain bilettämässä. Tai nukkumassa. Normaalisti olisin poikaystävän (oikeesti, mä en edes tiedä miksi sitä sanoisin?) kanssa, mutta luonnollisestikaan en oo nyt sen kanssa...

Oon syönyt ihan liikaa. Leipää, suklaata, jogurttia, kermaperunoita, lammasta... Ties mitä. Kertaakaan en oo oksentanut ja ahdistaa edes ajatella. Oon muutenkin laiskotellut vaan ja katsonut Täydellisiä naisia, vaikka pitäisi lukea tiistaina olevaan kemian testiin. No, onneks tässä on vielä aikaa.

Paino ei oo kuitenkaan vielä noussut. Tänä aamuna se oli vähän vajaa 49 kg, joten jotain hyvää sentään... Toivoin kyllä, että se olis laskenut, mutta ei tällä mässäilyllä ja laiskottelulla kukaan saa painoa tiputettua.

Tyhjyys

En mennyt kouluun tänään. Masensi liikaa. Ei huvittanut mennä itkeen sinne. Lennän varmaan kohta pois lukiosta, kun oon kauheesti poissa, mutta oon nyt vaan niin väsynyt, joten mitä väliä... 

Tänään on tultu syötyäkin ihan liikaa ja oksennettu kaks kertaa. No, huomenna sitten paremmin. Ahdistaa jo etukäteen toi helvetin pääsiäinen. Äiti koko ajan kyselee mitä suklaata haluun, mikä ois hyvä kakku tehdä jnejne. Ei helvetti... Voin jo kuvitella mitä helvettiä koko pääsiäisestä tulee. Muutenkin äiti taas jatkaa tätä samaa linjaa, että mitä sä nyt sitä ex-poikaystävääs mietit kun ootte jo eronnu?

Vituttaa, kun määrätään mitä pitää ajatella... Eikä mua enää edes itketä, oon kai itkenyt liikaa. Ei tunnu oikein miltään. Aika tyhjältä. Vähän kuin olisi tuijottaisi koko päivän tyhjää, tekemättä, puhumatta tai syömättä yhtään mitään. Siltä musta tuntuu nyt ja on koko päivän tuntunut.

Pelottaa kanssa, että kun huomenna meen kouluun niin mitä säälikommentteja saan, kun kerroin kavereille että erottiin. Nyt haluun vaan nukkuun mahdollisimman pian. Voisinpa nukkua koko huomisen päivänkin ohi.

15.4.

Mulla oli tänään se psykologi. Se oli tosi mukavan olonen ja rento. Helpotti, kun sain purkaa mun omia tuntemuksia asioista sellaiselle ihmiselle, joka on täysin ulkopuolinen, mutta kuitenkin osaa neuvoa, miten olisi parhain toimia. En sanonut syömishäiriöstä mitään muuta kuin, että se oli "vaihe" joskus "murkkuiässä". Toivon ettei se nähnyt mun kalenterimerkintöjä, kun sovittiin uutta aikaa...

Tän päivän ruokailutkin on pysyneet ihan käsissä. Aamulla söin rasvatonta mansikkajogurttia (mikä oli muuten ihan älyttömän pahaa). Koulussa yks tosi pieni peruna (ehkä 1/4 "normaalikokoisesta") ja pieni, muutaman sentin kuutio kalaa. Lisäks näkkäri ilman voita. Nyt illalla söin vielä kasvissosekeittoa ehkä noin 3 dl ja 2 lasia kokista (koska äiti -_-).

Tosi mahtavana tän päivän liikuntana oli reippailu terveyskeskukseen joku 15 - 20 minuutin verran, eli ehkä 2 km matkaa. Mulla on ihan helvetin huono kunto, kun perille päästessä sydämeen vaan pisti ja se hakkas niin kovaa, että se sattui ja meinas taju lähteä. Läski ja laiska minä. Psykologin tapaamisen jälkeen kävelin vielä k-markettiin josta äiti tuli hakeen mut.

Ärsytti ihan sikana, kun koko automatkan äiti tivas mitä mä juttelin sen psykologin kanssa. Myös tuli kommenttia: Joko se elämä hymyilee, onko vielä sydänsuruja. Oikeesti, mitä ihmettä? Oon eronnut mun poikaystävästä kaks päivää sitten, kai mulla on joku oikeus vielä pillittää? 

Ero

Pienen pohdinnan jälkeen jätin poikaystäväni eilen illalla. Tänään oon vaan lähinnä itkenyt sängyn pohjalla (joo, ihan hyvä etten mennyt kouluun) ja yrittänyt koota itseäni johonkin kuosiin. Huomenna on pakko yrittää mennä kouluun ja iltapäivällä on se psykologikin... En jaksaisi.

Ei oo ollut oikeen nälkäkään joten ruokaa mennyt alas ehkä 500 kcal edestä. Ehkä näin on kaikista parhain jokaiselle.

Loppu

Eilinen päivä meni päin persettä. Tuli taas syötyä liikaa ja siitä ahdistuneena aamuyöllä tehtyä nopeaa postausta. Ahdistusta lisäsi, kun eilen löysin sovelluksen, jonka mukaan saan syödä vain 600 kcal ja tuossa nyt meni reilusti sen yli. Vituttaa olla tälläinen säälittävä laiska ja itsekuriton paska, kun en pysty edes pystyn siinä tuhannessa kalorissa.

Tän päivän syömisistä ei myöskään varmaan tarvi sanoa lisää. Kiloja ja senttejä on varmaan tullut monta kymmentä lisää. Että pitääkin olla näin vaikeaa olla syömättä... Jos en syö niin äidiltä tulee huutoa. Jos syön niin mä oon se joka huutaa vihaisena ja masentuneena.

Ahdistus on taas normaalia korkeammalla ollut tänään. On miljoona asiaa mitkä painaa mieltä. En edes tiedä mistä aloittaa. Poikaystävän kanssa menee vieläkin paskasti. Juteltiin eilen (wuhuu, kerrankin se edes puhuu mulle...), eikä taaskaan päästy mihinkään tulokseen. Me vaan ollaan niin erilaisia, me halutaan eri asioita ja mä tiedän, etten ikinä tule oleen sitä mitä tuo mies haluaa. Sen takia se ei näe edes tarvetta puhua mulle. Mä tunnen oloni niin yksinäiseksi, ihan kuin seurustelisin yksin! Tuntuu, että saan muistutella olemassa olostani parin päivän välein ja sitten se puoli tuntia muistaa, että mä olen olemassa ja taas katoan sen elämästä johonkin. Mua turhauttaa ylläpitää kommunikaatiota. Mä en jaksa sellaista. Mutta mä jotenkin toivon, että asiat muuttuu. Ei ne muutu. Sillä on vaikeeta, veikkaisin, että se on masentunut, mutta mistä mä tiedän, kun mulle ei puhuta mitään. Musta tuntuu, että oon toimeton tässä asiassa, eikä tähän ole kuin yksi ratkaisu.

Koulu ahdistaa myös. Pelkkä kemian ajattelu saa mut kohtauksen partaalle. En vaan ymmärrä. Mua ahdistaa. Kaverit ahdistaa. Tunnen, että oon taas ihan ulkopuolinen kaikesta. On varmaan parasta, että oon niiden kanssa mahdollisimman vähän. Tosi noloa, jos romahdan henkisesti niiden nähden. Niin kun kemian tunnilla melkeen kävi. En mä jaksa huolestuttaa enää ketään. Tein väärin, kun kerroin sille yhdelle kaverille. Mua ahdistaa mennä kouluun, enkä mä jaksa. Oon niin väsynyt. Ajattelin, jos lopettaisin sen koulun vaan kesken, kun täytän 18. Ei musta oo siihen, enkä mä ikinä tuu pärjään työelämässä, kun väsyn liian helposti. Musta tulee pelkkä turhake yhteiskunnalle, eikä mulla ole tulevaisuutta. Oon pelkkä pettymys kaikille. Tosin kaikki mun kolme sisarusta on ihan hyvin menestyneitä, joten mitäpä väliä enää mulla on. Mä haluan vaan pois täältä.

Mun ulkonäkö ahdistaa. Mä tarviin sen mittanauhan. Oon niin epätietoinen itsestäni. Tarviin jotain varmistusta siitä mihin suuntaan oon mennyt. Etten vaan ole lihonnut. Mun on pakko löytää se jostain. Käännän vaikka koko talon nurin, että löydän sen...  Onneksi huomenna voin valehdella syöneeni koulussa jotain "kunnon" ruokaa. Ei tarvitse syödä enää kotona. 

Oon ihan varma, että itken huomenna koulussa. Kemiaa ja palautuksia. Mitäpä muuta siihen enää tarvitaan? Tiistaina on se psykologi. Mua kaduttaa jo nyt, että pitikin sanoa mitään. Ihan varmasti ne kaivaa syömishäiriöjutut sieltä tiedostoistaan. Osaan jo arvata mikä helvetti kotona alkaa, jos ne saa tietää tästä. Mä en jaksais. Oon henkisesti ihan loppuunkulutettu.

Ei väsytä

Ja ruokaa mennyt alas ainakin 1500 kcal.

Niin monta kertaa olisin halunnut tänään oksentaa... Oksetan itseänikin, kas kun en muita.

Kadonnut mittanauha

Aamupaino oli laskenut. Onneksi. Takaisin sen kilon. En löytänyt mittanauhaa, koska äiti on varmaan piilottanut sen. Ärsytti ja mun pitää löytää se jostain tai ostaa uusi. Pitäisi ostaa tarkempi vaaka myös. Vihaan tota vanhaa analogista, joka näyttää painon epätarkasti. :( Inhoon tätä epätietoisuutta, kun en voi luottaa siihen paljonko painan tai mitkä mun mitat on. Saatanan äiti.

Muutenkin oon syönyt taas ihan paskasti tänään. Piti oksentaa, mutta mulla on nenä ja huulet niin rohtuneet tän flunssan vuoksi, etten pysty. Ärsyttää sekin. Oon syönyt tänään kaikkea väärää. 100 g raejuustoo, 2 lihapullaa, perunamuusia, jotain helvetin fanipalakopioita. Illalla äiti vielä pakotti syömään puolikkaan rullakebabin. Ei helvetti mua oksetti. Siinä oli vielä sen ällöttävän leivän lisäksi kastiketta ja auraJUUSTOA. Ihan vitusti kaloreita. Mua ällöttää. Mun on pakko saada se mittanauha jostain! Oksettaa.

Oon niin vitun läski. Olisin ees päivällä heittänyt ne muut ruoat vessanpöntöstä meneen. Aattelin et sinne ne menee kuitenkin, kun oksennan. Mutta kun ei menny. Perkele.

Taas ahdistuskohtaus!

Sain tänään taas ahdistuskohtauksen koulussa. Kemian tunnilla, kun en osannut yhtään mitään. Opettaja lähti pois, joten kysyin valvovalta opelta voinko lähtee kotiin koska oon kipeä. En halunnut alkaa itkeen kavereiden nähden. Ope antoi luvan ja kysyi vielä tarviinko saattajaa. En haluu ees kuvitella miltä näytin...

Lähdin tunnilta ja juoksin vessaan jossa rauhottelin itseni. Onneks tää oli lyhyt kohtaus jonka sain hillittyä pari minuuttia vollotettuani ja hengiteltyäni rauhassa. Mä en tiedä miksi mä oon nyt yhtäkkiä alkanut saamaan näitä, kun en ennen ole... Edes silloin kun halusin vain kuolla ja laihtua olemattomiin.

Mulla oli erityisopen kanssa sovittu lukutesti, joten menin sinne. Meidän koulussa on ehkä maailman ihanin eope. Se on nuori, hauska ja sen kanssa pystyy jutteleen ihan kuin kaverille puhuis. :) Meillä meni lukutesteissä 2 tuntia tosi nopeasti! Ja tuli vähän parempi mieli siitä.

En oo syönyt aamun jälkeen mitään. (Siis kaks ruisleipää ja jogurtti.) Äiti pakottaa mut syömään rasvassa paistettuja lihapullia ja perunamuusia. En halua, hyi.

Helvetillinen kilon painonnousu

Mua vituttaa taas. Tai ennemminkin vihastuttaa. Mun paino on noussut kilon, se on taas siinä helvetin ärsyttävässä numerossa 50 kg. Se ei ole lähempänä nollaa kuin satastakaan. Mua ärsyttää.

Kaikki tää painonnousu johtuu taas siitä, että oon nyt kipeenä ollessani lusmuillut. Menkatkin on lisänny nälkää. Ja hormonaalinen ehkäisy. Oon ajatellut, että oon kipee ja mun on pakko syödä, että paranen. Vaikkei oikeesti se parantuminen liity mitenkään siihen mitä mä syön! Oon ajatellu, ettei sillä oo merkitystä tai ettei sillä oo väliä. Mutta sillä on. Kaikki mitä mä suuhuni pistän muuttuu ällöttäväksi läskiksi. Mä oon ollut niin sokea ja tyhmä ja possuillu koko ajan huoletta vaikka mun pitäs laskee jokainen suupala tarkkaan ja saada kalorit alle tuhannen, että saan jotain tulosta aikaan!

Oon niin vihainen itselleni. Ja pettynyt ja ahdistunut, koska oon ihan helvetin läski enkä ikinä tule laihtuun jos jatkan tätä rataa näiden ruokien kanssa.

Mulle tulee jenkkakahvat, laardiperse, allit. Ja näytän niin epäsopusuhtaselta koska sitä läskiä ei ikinä kerry mun pohkeisiin tai kyynärvarsiin. (Ihan hyvä vaan ettei kerry, mutta vituttaa olla näin läski ja epäsopusuhtanen.)

Paino on mitattu aamupainona (aamupalan jälkeen kyllä, mutta ihan kun sillä nyt olisi merkitystä). Mun on pakko lähtee kohta kouluun, mutta en haluaisi, koska kaikki kuitenkin nauraa mun lihaville reisille ja jenkkakahvoille ja epäsopusuhtaiselle vartalolle. Valehtelen äidille että söin koulussa, ettei mun tarvi enää syödä kotona. Ja mittaan joka ikisen sentin mun kehosta illalla. :( Pakko noudattaa sitä painonpudotusohjelmaa tästä lähtien pilkulleen oikein.

Yhtä puun takaa kuin syömishäiriö ja elektronikonfiguraatiot

Kävin tänään terveyskeskuksessa. Lääkäri totesi mulle virusperäinen flunssan ja käski ahdistuksen vuoksi kääntymään nuorten (aikuisten) terveysneuvontapisteeseen. Joten minä reippaana (ja sairaana) tyttönä marssin bussipysäkille ja otin bussin pääterveysasemalle, jossa nuorten terveysneuvontapisteeseen pääsee ilman varausta tunnin ajan aamupäivästä.

Mut otti siellä vastaan erittäin mukavan oloinen terveydenhoitaja, jolle kerroin asiani ja joka lupasi ottaa muhun yhteyttä myöhemmin päivällä. Ja heti kun pääsin kotiin tulikin tekstari, että haluanko nähdä psykologin ensi viikolla. Olipa helppoa ja nopeaa, ainakin tähän asti.

Erehdyin sitten kotona kertoon asiasta äidille (tai no valehtelin ton liittyvän vaan liikankurssiin, mutta ei äidin tarvi kaikkea tietää), mistä nousi taas vaihteeks kauhea haloo. Mä en ymmärrä, miks sä et ikinä kerro mulle mitään?! Miten muka joku liikunta voi ahdistaa??? Tääkin tuli taas ihan puun takaa niin kun sun syömishäiriökin! Joo, no ehkä siinä syy miksi en kerro ikinä yhtään mitään. Koska en voi odottaa yhtään mitään muuta kuin ymmärtättömyyttä, syytöksiä, ylireagointia ja marttyyriasennetta. 

Vituttaa enemmän kuin laki sallii. Harmi, ettei vanhempiaan voi valita. 

Huomenna yritän selvitä kouluun ainakin kemian tunnille ja lukutestiin. Olo tuntuu jo vähän paremmalta ja ruokaakin on kitattu enemmän kuin laki sallii. Jopa niin hyvä fiilis, että voin alkaa pohtia miten muodostetaan elektronikonfiguraatioita. Että voikin olla vaikeaa, kun ei osaa.

8.4.

En mennyt tänään kouluun, koska oon kipeä. Kuumetta, flunssaa, korvakipua, poskessa kiva paine... Ketuttaa, kun jäin jälkeen kemiassa ja nyt en osaa kotiläksyjä. Päätin, että meen huomenna lääkäriin. Jo ihan pelkästään korvan ja posken vuoksi, mutta ajattelin myös kertoa ahdistuskohtauksista ja pyytää lääkärintodistusta liikunnan suorittamiseksi. En vaan pysty suorittaan sitä. Vähän hermostuttaa, että se kertoo porukoille, mutta tuskin kertoo, koska oon kuitenkin melkein täysi-ikäinen ja vanhemmat on tietoisia mun aiemmasta historiasta.

Tän päivän syömiset on menny tosi huonosti. Oksensin (olisikohan mun sairastelulla ja oksentelulla joku yhteys?), mutta söin siltikin liikaa kaloreita, koska äiti teki spagettia. En jaksa miettiä enempää, koska oon kipee ja pakko syödä jotain. Vähän ahdistaa pään takaraivossa, mutta eiköhän se mee ohi... Muutenkin väsyttää tosi paljon...

Poikaystävä alotti tänään taas tän tavanomaisen; "Mulla on universumiakin suurempia ongelmia, että älä jaksa inistä turhasta. Enpä kuitenkaan kerro mitä ongelmia mulla on. Ole hiljaa." Mua vituttaa, koska sille olisi parempi, jos en puhuisi sille ollenkaan. Tuntuu, ettei se vaan halua seurustella ja on yhdessä vaan sen takia, että säälitän sitä. Mua vituttaa, koska sille on normaalia se, ettei puhuttais viikolla ollenkaan (paitsi silloin kun on oikeaa asiaa - mitä tuskin on) ja nähtäis viikonloppuisin tai harvemmin. Mua niin kyllästyttää. Ja vituttaa. Ja ahdistaa koko tilanne. Ja oon niin väsynyt.

Huoh. Ehkei oo fiksua puhua näistä asioista täällä, mutta en oikein tiedä kenelle muulle puhuisin. :/ 

Anteeksi huonot otsikoinnit, mutta en jaksa keksiä.

7.4.

Kirjottelen taas tosi nopeesti, kun on ollut taas kiire päivä ja haluun nukkuun mahdollisimman pian, koska viime yönä tuli nukuttua vajaat 5 tuntia.  Koulua oli neljään asti ja olin kaverilla pari tuntia, joten sain vasta nyt kaikki asiat hoidettua ja itseni valmiiksi nukkuun.

Aamulla: 2 dl Neljän viljan puuroa ja teetä

Koulussa: n 2 dl makaroonia, 1,5 dl bolognesekastiketta ja salaattia

Välipala: 2 ruisleipää, teetä + myslipatukka (hyi)

Iltapala: Sekalaisesti pari siivua avokadoa (niin hyvää, mutta niin rasvasta), hapankorppu, joku 1 cm x 1 cm graavilohipalanen, n 2 dl äidin tekemää mustikkarahkaa

Arvioisin näistä tulevan noin 1200 kcal myfitnesspalin avulla. 

Mua vähän ahdistaa, kun terveystiedontunnilla piti arvioida oma kulutus tän päivän liikunnan mukaan ja sain jotain 1900 kcal. Eli oon kuluttanut ton verran ja kaloreita jäi siis miinukselle ihan kivasti. Mutta ongelmana mulla on se, että toi 1200 kcal kuulostaa ihan hirveeltä kalorimäärältä (mutta pakko kai se on syödä ton verran, että jaksan) ja tein itselleni muutenkin kalorilaskelman, jonka mukaan mun pitäs tällä viikolla syödä jotain 1100 kcal (viikkojen kuluessa se pienenee), jotta painaisin kesäkuun lopussa 43 kg.

Mua jotenkin ahdistaa kun jäin 100 kcal plussalle, vaikken kauheen tarkkaan laskenut. Lisäks ahdistaa ihan kauheasti, kun toi fitnesspal kertoo paljon mä saan syödä, mutta jokin mun pään sisässä käskee aina syödä paljon vähemmän kun se fitnesspal antaa luvan ja jos oon syöny yli 1000 kcal niin tunnen itseni ihan arvottomaksi possuksi. :(

Kipu auttaa ja opettaa

En tänään enkä eilen oksentanut. Syömisistä huolimatta. Kurkkuun sattuu, yskittää, kun viime viikolla tuli oksenneltua taas enemmän. Sylkirauhanen on turvonnut ja kipeä. 

Oon mässäillyt koko viikonlopun. Kaduttaa. En jaksaisi enää kirjoittaa oikein mitään, koska väsyttää vaikka nukuin yhteen tänään. Onneksi en voi syödä enää paljoa, kun suussa on haava ja kaikki mitä pistän suuhuni kirvelee ja sattuu. Siinä mun rangaistus. Kipua. Se opettaa olemaan syömättä.

-0,5 kg!

Aamupaino oli laskenut taas puolella kilolla, vaikka eilen tuli taas mässäiltyä (esimerkiksi pitsaa), mutta oksennettuakin kahdesti koko päivän aikana. Fysiikan koe meni kai ihan okei, fysiikan ope pyysi mua osallistumaan kansainvälisiin projekteihin. Vaikkei mulla edes ole mitään mahdollisuuksia päästä sille, kun sinne karsitaan vaan parhaat ja mulla menee matikka ja kemia tosi huonosti.

Tänään äiti herätti mut ihanasti huudolla, kun sitä taas kuulemma vitutti "koko vitun elämä". Se huusi ja paiskoi tavaroita. Iskä lähti koiran kanssa karkuun niin sitten se otti mut kohteekseen. "Vitun laiska paska." Joka kerta, kun se tekee tota, niin mä vaan ajattelen että miksen voisi olla jossain muualla. Ei tarvitsisi kuunnella tai olla tietoinen tosta huudosta. 

Mulla on ihan sellanen olo, että haluaisin tehdä jotain hyödyllistä. Kuten läksyjä. Mutta mulla ei oo mitään läksyjä, koska jakso vaihtui. :/ Ajattelin tsemppaa nyt ens jakson, koska sen jälkeen alkaa kesä, pääsee lomalle (okei, töihin, mutta lomailua se on mulle) ja vähän hengittään. Sinänsä mua vähän pelottaa, koska mun pitäis ens jakson loppuun mennessä paino ainakin 46 kg ja nyt on vielä 3 kg mentävä. Nyt kun mun paino laskee näin nopeesti niin voin taata, että kohta se tulee takaisin, koska nää on vaan nesteitä mitä lähtee. :(

Pitää vaan yrittää enemmän ja pistää itteeni likoon enemmän ja enemmän. Kyllä se kai siitä...

Oksentelua ja ahdistelua

Oon tänäänkin syönyt kuin läski porsas ja oksentanut kahdesti. Mikä mua oikein vaivaa? Miksen mä voi ajatella yhtään mitä syön - ja ennen kaikkea, miksi syön? Miksi mä annan mun mieliteoille niin helposti periksi nykyään ja miksi mä vaan syön, kun on tylsää?

Tänään on mennyt alas siis rasvatonta jogurttia, ruisleipää, mehua, keksiä. Ja äsken äidin tekemää kanaa ja riisiä. En oo syönyt hetkeen lämmintä ruokaa (koska oon käynyt kiltisti koulussa ja sanonut syöneeni siellä), joten nyt ällöttää ja ahdistaa. Vihaan tätä tunnetta, kun mahaan tulee sellanen lämpö ruoan jälkeen ja tuntuu ihan siltä, että ruoka tulisi pian takaisin ylös, ihan vain koska se on lämmintä. Mua vaan oksettaa, mutten voi oksentaa, koska vanhemmat on kotona. Vituttaa ja se lisää vaan ahdistusta.

Yksi mun kaveri laittoi tänään viestiä, että miksen oo koulussa. Vastasin, että en jaksanut ja masentaa, ja sitten se kysyi miksi. Mä en tiedä oikein miten mun pitäisi suhtautua, koska musta vaan tuntuu, ettei tää henkilö oikeasti vaan pidä musta. Pelkään, että jos avaudun sille jostain tai jos se saa tietää jotain mun syömissekoilusta (ja sekoilusta poikaystävän suhteen) niin se käyttää sitä mua vastaan jossain vaiheessa. Ihan hyvä kuitenkin, etten mennyt kouluun, koska olotila on jotenkin niin... epävakaa(?) ja sain taas paniikkikohtauksen jostain turhasta.

Missasin tänään tosiaan kuviksen tunnin katselmuksen ja fysiikan valmistavan. Huomenna tää kauhea koeviikko on ohi ja voin keskittyä taas uusiin aineisiin. Luojan kiitos. Toisaalta ahdistaa, koska viikonloppu saapuu ja se yleensä menee ihan kauheaksi mässäilyksi. Eikä nähdä poikaystävänkään kanssa nyt viikonloppuna... Ei olla nähty kuukauteen nyt. Mä en oikein tiedä mitä mun pitäisi tehdä sen kanssa.

Onko mulla elämässä enää mitään, mikä ei jollain tasolla ahdistaisi? Tää blogi ei onneksi ahdista ainakaan nyt. Muuta en osaa keksiä.

Ei mitään tärkeää

En mennyt tänään kouluun. En vaan jaksanut. Musta tuntuu, että kaikki vaan tuntuu hajoovan käsiin ja etten jaksa enää.

Paino tippunut 1,5 kg. Jotain hyvää sentään tässä.

2.4.

Listaan vaan tän päivän syömiset tähän, koska tänään ei ole mitään ihmeellistä tapahtunut... Matikan koe oli ehkä helpompi kuin ajattelin, mutta tein silti vaan neljä-viis tehtävää, joita en saanut kuitenkaan oikein ja lähdin kokeesta ekana.

Aamulla: Ruisleipä tuorejuustolla ja teetä

Koulussa: 2,5 dl puuroa ja vettä

Koulun jälkeen: Proteiinipatukka (185 kcal)

Illalla: Pari ruisleipää tuorejuustolla ja teetä + dominokeksi

Tuntuu, että olisin syönyt enemmän, joten varmaan missasin jotain. Muutenkaan ei oo oikein ollut nälkä tänään, mutta oon syönyt kuitenkin tylsyyteen. Mun piti mennä tänään lenkille, mutta pakko lukee vielä fysiikan kokeeseen ja mun varpaan kynsi on tulehtunut ja kasvanut sisäänpäin -> kävely tekee jo kipeetä. Nyt jatkan lukemista ja käyn suihkussa...

Huonosti menee...

Tänäänkin on ollut ruokailut yhtä mässäilyä. Mikä mua vaivaa? Miksen voi hillitä itseäni, etten ahmisi ja oksentaisi? Ennen oon ihan hyvin pystynyt, mutta kai "alku" on aina vaikein.

Tosiaan... Tänään on sitten mennyt alas ruisleipää, teetä, fun lightia, perunaa, nakkikastiketta, hieman sipsiä, jogurttia kaurahiutaleilla ja tuoremehua (oikeasti, poden niin huonoa omatuntoa, että menin juomaan ns turhia kaloreita). Oksennettu sitten on sipsiä, mars-patukka, domino-keksi ja tuoremehua.

Kävin äidin kanssa ostamassa sen repun tänään. Tykkään! Huomasin samalla, että Seppälässä on melko pienet farkkukoot - ainakin suhteessa H&M, Dr Denim, Only, Vero moda jne. Joten ostin yhdet 32 koon farkut. Nyt mulla on motivaatiota olla lihomatta yhtään, koska ne meni just ja just kiinni! Ne on tosin vaaleat, joten venyy helpommin ja saa näyttään isommalta. Kokeilin toisia 32 koon farkkuja, eri mallisia tosin, ja ne oli liian pienet. Olisin halunnut ostaa ne tavoitefarkuiksi, mutta koska äiti oli mukana niin se varmaan olisi miettinyt miksi ostan farkut jotka ei mene kiinni... 

Tänään on muutenkin ollut tosi huono vartalopäivä. Näytän tosi lihavalta ja isolta, ja tunnenkin oloni lihavaksi ja isoksi. Inhoon tätä kaikkea ihraa mitä mun kehossa on ja haluan vaan eroon siitä. En tunne oloani ollenkaan hyväksi. Mun on pakko saada painoa alemmas! Heti. Oon niin läski ja haluan mun unelmavartalon ennen kun täytän 18!

Huomenna mun pitää yrittää kovempaa. Ja suoriutua paremmin. Ei lepsumisia enää. Jos lepsun niin mun on pakko keksiä joku rangaistuskeino itelleni etten sitten enää jatkossa lepsuilisi. Huomenna on muuten se matikan koe... D: En oo lukenut tai laskenut yhtään ja tiedän, etten pääse läpi. Onneksi pystyn uusiin sen ens syksynä, kun 5. jakson kokeita uusitaan.