Perjantaina kylään tulee bulimia

Perjantai saapui vihdoin. Jee. Vaikka vähensinkin mun kursseja niin oon vieläkin aika paljon jäljessä, esimerkiksi fysiikassa ja uskonnossa, mikä stressaa omalla tavallaan - vaikka ehdottomasti tää viikko on huojentanut mun oloani koulun kanssa. Viikonloppu on siis ihan paikallaan, että saan kurottua muita kiinni.

Tää viikko ei kyllä todellakaan ole ollut hyvä. Syömisten suhteen oon taas alkanut läskeileen ihan kunnolla. Tänään aamupalalla söin ruisleipää ja teetä. Koulussa en syönyt mitään, vaan lähdin kotiin ennen ruokailua. No, kotiin päästyäni täällä odottikin aikamoinen bulimikon taivas. Äiti oli käynyt kaupassa ja ostanut minttujäätelöä, juustonaksuja, jotain omenataskuja. Lisäksi eilen se oli tehnyt rahkan ja kääretortun. Ja sopivasti lähtenyt mökille. 

Ei oo varmaan vaikee arvata mitä tein. Sessioin kahdesti ennen kun äiti ja isä tuli kotiin. Sitten myöhemmin ahmin lisää juustonaksuja, jotka oksensin kun porukat oli pihalla tekemässä töitä. Senkin jälkeen tuli vielä ahmittua lisää juustonaksuja, vaaleaa leipää ja vettä. Mitä en oksentanut. Ja lisäksi jouduin syömään perunaa ja lihakastiketta, mitä en myöskään oksentanut. Ahdistaa, kun jouduin pitään ruokaa sisällä. Huomenna pakko lähtee lenkille korvaan noita syötyjä kalorimääriä.

Mua ahdistaa ihan älyttömästi, koska piti paastoilla tää päivä ja sitten oon itsekuriton. Ja ahdistaa, kun äiti tunkee sitä ruokaa oikeasti ovista ja ikkunoista. Ihan vitun väsyttävää. Miten mä ikinä tuun laihtuun?! Satuin vielä mummin kanssa sopiin, että Vapun jälkeisenä vkloppuna mennään syömään. Helvetti, kun ahdistaa nekin ekstrakalorit. Pakko laihduttaa tän kuun aikana ainakin 4 kg. Ihan kohtuullinen tavoite. Pakko saada painoa alaspäin.

Kävin hakemassa eksän lähettämät tavarat postissa. Hemmetti, kun ikävöin sitä... Ne kaikki vaatteet tuoksui ihan siltä ja mun oli pakko pistää ne pyykkiin. Tulisi vaan pahempi ikävä muuten. :( Porukoiden pitäisi lähteä loppuviikoksi mökille, mutta en usko, että ne on lähdössä mihinkään. Taas vaihteeksi sellaiset tappelut kotona, ettei mitään rajaa. Koko illan oon "saanut" kuunnella äidin huutamista. Ja isän vittuilua. Miksi helvetissä niiden piti tehdä lapsia?

Oli muuten hyvä, kun yritin puhua äidille siitä, että haluan muuttaa pois kun täytän 18. Vastauksena tuli, että "voit sitten elää omaa elämääs sitten kun pääset ylioppilaaksi". Pakkoko pitää mua väkisin kotona täysi-ikäisyydenkin jälkeen, kun tää systeemi ei hyödytä ketään millään tasolla. Kaikki on ihan yhtä onnettomia tässä talossa.