Mua ahdistaa taas niin paljon. Enää on kuukausi kesään, ja ei varmaan oo vaikee arvaa miten mun toukokuu alkaa... Tietysti ruoan mässytyksellä, enkä tietenkään voinut mennä oksentaan, koska vanhemmat on olleet kotona koko helvetin päivän. Mua niin ällöttää.
Ajattelin, että pudotan tässä kuussa painoani jotain nelisen kiloa, eli kilon per viikko. Ei oo vaikea tavoite, mutta miksei musta ole siihen? Miksi oon niin itsekuriton, etten pysty edes kohtuulliseen painontiputukseen? Mun on jotenkin pakko suunnitella mun syömiset jotenkin toimivaksi kokonaisuudeksi. Ainakin lenkkeilyä ajattelin harrastaa useammin. Päätin myös motivoida itseäni lisäämällä roimasti thinspoa mun tumblriin (jos sitä jaksaisin joskus päivitellä nyt).
Mun päivä on kulunut lähinnä tv-ohjelmia netistä katsellen. Tosi jännää. Huomenna pitää opiskella, koska mulla on ens viikolla parit kokeet tiedossa (ja tietenkin fysiikasta ja kemiasta...). Huomisen suunnitelmaan kuuluu myös mahd. vähäinen syöminen ja oksuilu, ja illalla voisin lähteä lenkille vielä.
Mun painonnousuahdistusta on taas lisännyt se, kun ostin tällä viikolla housut Seppälästä. Mun oli pakko ostaa mustat farkut, koska vanhat on kulahtaneet ja mustat farkut saa näyttään hoikemmalta. Ja ne oli kokoa 34. Ahdistaa. Ne on vähän reilut vyötäröstä ja saan nostella niitä (koska noihin ei saa vyötä), mutta koon pienemmät oli sit liian pienet ja junnas napista. Ärsyttää, koska ahdistaa, että oon lihonnut... :( Kuitenkin ne koon 32 housut, mitkä ostin aiemmin on vieläkin sopivat. Luojan kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitoksia kommentistasi. Asiamattomia viestejä ei julkaista. :)