Katkeroidun elämääni aina maanantaisin

Tää maanantai ei jatkunut mitenkään erityisen hyvin. Mua ärsyttää, ahdistaa ja stressaa. Enkä oikein edes tiedä, mistä mun pitäisi kirjoittaa, koska ajatukset ei pysy kasassa.

No... Aloitetaan vaikka siitä, että mun syömättömyyshaaste ei oikein onnistunut. Aamupalaksi söin jogurtin (okei, se oli ennen postausta ja punnitusta). Kotona oon pitänyt sisällä jotain... En oo varma onko se kinkkukiusausta? Ja ruisleivän. Ahmin ja oksensin jäätelöä, suklaapähkinöitä, leipää, suklaata ja maitoa, kun pääsin kotiin. Mutta onneksi mun oksennustaidot on parantuneet. Voin melkein oksentaa pelkkiä vatsalihaksia käyttämällä! Mutten voi vieläkään alottaa oksentamista pelkästään vatsalihaksilla. Mua pelottaa kauheasti, että mun oksennusrefleksi katoaa taas kokonaan, kun se on heikentynyt niin paljon. :(

Tykkään muuten, kun oon nää huimat kaks päivää nyt liikkunut ja lihakset huutaa hoosiannaa. Rakastan tätä tunnetta. Mulla on ollut niin paska kunto, kun oon vähän pelännyt liikunnan uudelleen aloittamista, koska se tietää että syömishäiriöin, mutta nyt sekään ei haittaa, koska peli on vähän niinkun menetetty. Mä vaan haaveilen jo, miten mun paino alkaa tippuun, kun oon ahkera. Saan vihdoin olla laiha, ihan pikkuruinen. <3

Okei. Sitten mennään muihin asioihin, mitkä ottaa päähän. Kaveri äsken ulisi, kun joku poika tykkää siitä. Oon katkeroitunut ja ruma ihminen, mutta mua vituttaa. Olisi onnellinen, että edes joku tykkää siitä ja on kiinnostunut. Okei, kyllä mustakin ehkä se poika tykkää, jonka kanssa kävin treffeillä, mutta se juttu ei tuu ikinä toimiin. Lupasin kyllä mennä sen kanssa toisille treffeille ja sanoin, että oon eronnut hiljattain ja se sanoi, ettei sillä oo mikään kiire... Mutta kun haluan vaan eksän takasin ja odotan sitä päivää, etten enää halua sitä, mutta en usko, että se päivä koittaa pitkiin aikoihin. Tuun niin surulliseksi ja ahdistuneeksi kun edes ajattelen sitä. 

Ärsytti myös, kun tänään bussissa törmäsin serkkuun. Jonka kanssa tappelin yks viikonloppu. En muista kirjoitinko siitä. Mä en haluaisi välttämättä olla sen kanssa missään väleissä, koska jos me ei oltais serkkuja niin en muutenkaan olis sen kanssa missään väleissä, kun ei meillä oo mitään yhteyttä. Bussikuski ajoi taas mun pysäkin oli, kun stopvalo ei toiminut, mutta se ei oikeastaan haitannut. Tulipahan enemmän käveltyä ja kaloreita kulutettua. :D

Huomenna on kemian testi hybridisaatioista ja jostain laskuista, eikä varmaan edes tarvi sanoa etten osaa. Muutenkin pitäs tehdä koulujuttuja, mutten löytänyt äikänopee koululta ja ussan korvaavia pitäis tehdä, mutten saa itseäni niskasta kiinni. Mua ei oikein enää kiinnosta edes koulu, koska haluan vaan laihtua, enkä voi keskittyä opiskeluun ennen kun saan mun painoa alas.