Kulunut viikko

Varoitus! Pitkä postaus tulossa.

Kuluneen viikon aikana postailut on jääneet vähän vähemmälle - pahoitteluni siitä. Mulla on ollut kaikkea muuta nyt mielessä, eikä oikein ole ollut fiilistä kirjoittaa mitään. Muistikin taas pätkii, mutta yritän mielessäni kerrailla vähän mitä oon tehnyt... Syömisiä en muista mistäkään päivästä, mutta oon joka päivä oksentanut 1 - 3 kertaa, eli vähän hillitymmin. Paino on pysynyt 48,5 kg. Ens viikolla yritän saada sen 48 kg:n alapuolelle keinolla: lähde kotoa ennen kahdeksaa, älä syö koulussa muuta kun näkkärin tai salaattia, pääse kotiin kuuden jälkeen, syö vähän ja tee jumpat. Eiköhän se siitä ala tippuun.

Tiistain ahdistuspostailun jälkeen pääsin oksentaan. Ei siitä enää varmaan siinä vaiheessa mitään hyötyä ollut, mutta rauhotti mielen kun sai kaiken pihalle mahasta. Mä en edes tiedä miten mulle tuli tollanen kauhee paniikki... Hakkasin itteeni tyyliin päähän, koska oon ollut niin paska epäonnistuja...

Keskiviikkona oli vika psykologi. Se ei kirjottanut mulle sitä liikan todistusta, koska mun pitää mennä siitä lääkärille ja se pisti sinne hoitotietoihin, että mulla olis oikeus siihen liikan vapautukseen. No arvatkaa kaks kertaa pystynkö viikon hälytysajalla varaa aikaa terveyskeskukseen jollekin muulle kuin päivystysajalle ja sitä pidemälle en voi varaa, kun en tiedä mun työvuoroja vielä. Ei vittu. Lisäks se lääkäri oli niin jälkeenjäänyt nuijapää, kun kävin sitä viimeks pyytämässä _lääkärin_todistusta, ettei se sitä mulle kirjottanut vaan käski käydä tuolla psykologilla ihan eri asiasta. Argh. Ehkä käyn koululääkärillä, kun koulut alkaa uudestaan, jos se todistus sillon vielä kävisi.

Kävin kanssa kampaajalla keskiviikkona. Ärsytti, kun se paino ei tosiaan ole siinä missä halusin se olevan, vaan 48,5 kg mennään. Vittujen vittu. En myöskään tehnyt pilatesta, koska en vieläkään tiennyt missä se lappu oli ja opiskelin fysiikkaa.

Torstaina en tehnyt kai mitään ihmeitä. Fysiikkaa... Perjantaina, eli eilen oli sitten se koe. En osaa yhtään sanoa miten meni, joten saan varmaan kutosen. Loppupäivän tein sit kaks tuntii viikon tekemättömiä pilateksiä, otin aurinkoa ja luin kemiaa. Ja tajusin, että mulle on kehittyneet näkyvät vatsalihakset jostain tyhjästä...

Illalla iskä sitten avautu kännissä mulle mun ja eksän erosta. Se sanoi kuinka onnellinen se on, että me erottiin ja muuta mukavaa. Kuka oikeasti sanoo toiselle, että hyvä kun erositte? Se on sama kun se sanoisi, että hyvä kun sulla on paska olo ja oot ihan hajalla, että hyvä kun sun ahdistus lisääntyy ja syömishäiriöstä tulee vielä vahvempi. Varsinkaan kun ei kertaakaan suostunut mun eksää näkeen, koska ei pitänyt meidän suhdetta hyväksyttävänä, niin en näe mitään oikeutta sen arvostella sitä. Se ei meidän suhteesta tiennyt edes mitään muuta kuin tyyliin eksän nimen, iän ja asuinpaikan.

Muutenkaan en ymmärrä miten mun isällä on pokkaa avautua mulle mun suhteesta, kun sille oli ihan ok se, että sen kännikäverit ahdisteli ja kähmi mua kun olin 12-vuotias? Tai miten mun isällä on oikeutta sanoa mitään mielipiteitään mun elämästä, kun ei se siinä ikinä ole läsnä? Kaiken lisäks se rupes sanoon, että sillä on oikeus päättää kenen kanssa mä seurustelen niin kauan kun oon alle kakskymmentä...

Juttelin muuten eksälle tällä viikolla... En oikein tiedä miksi edes alotin keskusteleen sen kanssa? Mulle tuli vähän sellanen olo, että miks mä oikein kaipasin sen kanssa puhumista, kun se on sitä samaa mitä aina... Ja kaiken lisäks se tuntui siltä kuin olisin puhunut jollekin ihan tuntemattomalle. Mua myös turhauttaa, koska ensin se sanoo, että sillä on ikävä mua. Sitten muutamaa päivää myöhemmin se kysyy, että voitaisiinko nähdä kavereina ja ettei meidän seurustelusta olis mitään muutenkaan tullut, kun se sai elämäänsä kasaan ja jotain töitäkin kuulemma. Että ihan vitusti onnee sit vaan sille.

Tänään en oo myöskään tehnyt mitään ihmeellistä. Aamulla oksensin, joten nyt illalla ei tullut oksennettua. Oon ottanut aurinkoa ja opiskellut kemiaa - enkä vieläkään osaa mitään.  Nää säät on muuten tosi ahdistavia, koska on niin kuuma, enkä kehtaa olla shortseilla a) läskieni vuoksi ja b) viiltelyarpien vuoksi... Siispä otan aurinkoakin joko polvipituisilla jumppahousuilla tai kollareilla, jotka on kääritty polviin. Pitää siis varata kauan kaipaamaani tatuointiaikaa syksylle ja siihen mennessä painon tulee olla tavoitteessaan, että sitä tatuointia kehtaa esitellä.

PS. Poistin anonyymikyselyn, koska se näköjään ainakin mun koneella hajosi eli kaikki äänet hävisivät. Nyt on uusi tilalla! :)