Yhtä puun takaa kuin syömishäiriö ja elektronikonfiguraatiot

Kävin tänään terveyskeskuksessa. Lääkäri totesi mulle virusperäinen flunssan ja käski ahdistuksen vuoksi kääntymään nuorten (aikuisten) terveysneuvontapisteeseen. Joten minä reippaana (ja sairaana) tyttönä marssin bussipysäkille ja otin bussin pääterveysasemalle, jossa nuorten terveysneuvontapisteeseen pääsee ilman varausta tunnin ajan aamupäivästä.

Mut otti siellä vastaan erittäin mukavan oloinen terveydenhoitaja, jolle kerroin asiani ja joka lupasi ottaa muhun yhteyttä myöhemmin päivällä. Ja heti kun pääsin kotiin tulikin tekstari, että haluanko nähdä psykologin ensi viikolla. Olipa helppoa ja nopeaa, ainakin tähän asti.

Erehdyin sitten kotona kertoon asiasta äidille (tai no valehtelin ton liittyvän vaan liikankurssiin, mutta ei äidin tarvi kaikkea tietää), mistä nousi taas vaihteeks kauhea haloo. Mä en ymmärrä, miks sä et ikinä kerro mulle mitään?! Miten muka joku liikunta voi ahdistaa??? Tääkin tuli taas ihan puun takaa niin kun sun syömishäiriökin! Joo, no ehkä siinä syy miksi en kerro ikinä yhtään mitään. Koska en voi odottaa yhtään mitään muuta kuin ymmärtättömyyttä, syytöksiä, ylireagointia ja marttyyriasennetta. 

Vituttaa enemmän kuin laki sallii. Harmi, ettei vanhempiaan voi valita. 

Huomenna yritän selvitä kouluun ainakin kemian tunnille ja lukutestiin. Olo tuntuu jo vähän paremmalta ja ruokaakin on kitattu enemmän kuin laki sallii. Jopa niin hyvä fiilis, että voin alkaa pohtia miten muodostetaan elektronikonfiguraatioita. Että voikin olla vaikeaa, kun ei osaa.