8.4.

En mennyt tänään kouluun, koska oon kipeä. Kuumetta, flunssaa, korvakipua, poskessa kiva paine... Ketuttaa, kun jäin jälkeen kemiassa ja nyt en osaa kotiläksyjä. Päätin, että meen huomenna lääkäriin. Jo ihan pelkästään korvan ja posken vuoksi, mutta ajattelin myös kertoa ahdistuskohtauksista ja pyytää lääkärintodistusta liikunnan suorittamiseksi. En vaan pysty suorittaan sitä. Vähän hermostuttaa, että se kertoo porukoille, mutta tuskin kertoo, koska oon kuitenkin melkein täysi-ikäinen ja vanhemmat on tietoisia mun aiemmasta historiasta.

Tän päivän syömiset on menny tosi huonosti. Oksensin (olisikohan mun sairastelulla ja oksentelulla joku yhteys?), mutta söin siltikin liikaa kaloreita, koska äiti teki spagettia. En jaksa miettiä enempää, koska oon kipee ja pakko syödä jotain. Vähän ahdistaa pään takaraivossa, mutta eiköhän se mee ohi... Muutenkin väsyttää tosi paljon...

Poikaystävä alotti tänään taas tän tavanomaisen; "Mulla on universumiakin suurempia ongelmia, että älä jaksa inistä turhasta. Enpä kuitenkaan kerro mitä ongelmia mulla on. Ole hiljaa." Mua vituttaa, koska sille olisi parempi, jos en puhuisi sille ollenkaan. Tuntuu, ettei se vaan halua seurustella ja on yhdessä vaan sen takia, että säälitän sitä. Mua vituttaa, koska sille on normaalia se, ettei puhuttais viikolla ollenkaan (paitsi silloin kun on oikeaa asiaa - mitä tuskin on) ja nähtäis viikonloppuisin tai harvemmin. Mua niin kyllästyttää. Ja vituttaa. Ja ahdistaa koko tilanne. Ja oon niin väsynyt.

Huoh. Ehkei oo fiksua puhua näistä asioista täällä, mutta en oikein tiedä kenelle muulle puhuisin. :/ 

Anteeksi huonot otsikoinnit, mutta en jaksa keksiä.