Mulla oli taas tänään se lääkäri. Saikku loppuu maanantaina, koska oon sen mielestä ihan fine, eikä työn puolesta tule stressiä tarpeeksi. Se vilkaisi mun kilpirauhasarvoja ja totes sitten, että ne on ihan ok. Se ei kysynyt, oonko mä huomannut mitään oireita. Tippuuko mulla tukkaa päästä tai lihonko kuukaudessa 15 kiloa tosta noin vaan?
Hanki vaikka joku harrastus, että saat kavereita ja voin mä sulle mielialalääkkeet tai kunnon unilääkkeet kirjoittaa.
Just. Ei kiitos.
Tapaamisen jälkeen menin autoon ja itkin viisi minuuttia. Kaikki sanoo, että yksityinen lääkäri on hyvä?! Tekis mieli huutaa ja karjua, oon niin turhautunut.
Ens viikolle on laitettu taas kolme työvuoroa. 18 tuntia. Sen lisäksi pitäis lukea yo-kokeisiin ja tehdä kaksi matikan kurssia viikossa.
Äiti soitti kymmenen jälkeen. Lähdetkö kauppaan? Emmä jaksa. No mitäs sä haluat tehdä? En mitään. Tuntia myöhemmin isä soitti. Tuutko syömään? Emmä jaksa. Mitä se lääkäri sanoi niistä kilpirauhasjutuista? Ei mitään. Mikä sulla on? Ei mikään.
Melatoniini on auttanut nukahtamiseen ihan hyvin. Mutta nyt herään neljän aikaan. Ja kun herään, musta tuntuu, että oon ollut vaan tiedoton sen ajan, enkä oikeasti nukkunut.
Ei ole ollut yhtään nälkä, joten en oo syönyt mitään tänään. Syön sitten, kun mies tulee kotiin.
Mitä mä oikein teen? Lopetanko työt vai koulun? Vai voisinko vaan lopettaa olemisen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitoksia kommentistasi. Asiamattomia viestejä ei julkaista. :)