Täytin yhdeksäntoista viime viikolla. En oikein ymmärrä edes minkälaisen merkkipaalun olen nyt ohittanut, muuta kuin että olen vuoden vanhempi. Ja toivottavasti viisaampi. Mutta jos alan miettimään millaisia asiat olivat vuosi sitten, voin sanoa, että olen kasvanut ihan oikeasti.
Mä muutin pois kotoa, mikä on ollut vain hyvä ratkaisu. Totta kai välillä ahdistaa, kun tuntuu, että koulu kaatuu päälle ja työt kanssa. Kaikki vapaa-aika menee vain kouluun ja töihin, mutta yritän tuudittautua sillä, että puolentoistavuoden päästä kaikki on jo ohitse. Ylioppilaskirjoitusurakka alkaa mulla vasta ensi keväänä kahdella aineella, jonka jälkeen jatkuu vuoden päästä syksyllä ja keväällä neljällä aineella. Kirjoitan siis kuusi ainetta. Olisin halunnut kirjoittaa seitsemän, mutta reaalit menee päällekäin, joten keskityn tulevaisuuteen ja jatko-opinnon kannalta merkittävimpiin aineisiin vain. Matikan tosiaan vaihdoin lyhyeen, joten se stressaa vähemmän, vaikkakin turhauttaa, kun tehtävät ovat niin helppoja.
Poikaystävän kanssa menee hyvin. Ensihuuma on jo lopahtanut ja oikeastaan näihin aikoihin me ollaan seurusteltu vuoden ajan. Aika perusarkea, ei mitään erikoisempaa. Molemmat haluaa jatkaa elämää eteenpäin, jatko-opintoihin ja edespäin, mutta pitää vielä odottaa. Mies lähtee työnsä vuoksi puolen vuoden kurssille tammikuussa, joten mua pelottaa, että miten oikein pystyn hoitaan kaiken sen lisäksi. Mulla menee monta iltaa viikossa töihin, jonka lisäksi pitäis hoitaa kouluhommat, joten en juurikaan ehdi laittamaan esimerkiksi ruokaa tai siivoamaan kämppää lattiasta kattoon... Muutenkin talvi ja kevät pelottaa, kun tulee pimeys. Ajattelin, että voisi hankkia kirkasvalolampun auttamaan aamuherätyksiin.
Terveyden kannalta ei tällä hetkellä mene kovinkaan hyvin. Mulla vatsa oireilee ja on ollut sekaisin jo kuukausia(!). Yritin kertoa tästä lääkärille, mutta sanoi, että kirjoittaa mulle kahden päivän sairasloman ja sitten sen pitäisi olla ohi... Okei, mitä hittoa? :D Menen eri lääkärille uudestaan mahdollisimman pian juttelemaan tästä. Toivottavasti saan kaikki labrat yms. tutkimukset. Vatsan oireilu ei todellakaan ole normaalia ja oon etsinyt tietoa keliakiasta ärtyneen suolen oireyhtymiin. Toivottavasti tähän tulisi joku selkiys. Vastustuskyky tuntuu nimittäin tippuvan tämän takia.
Syömishäiriö on väistynyt taka-alalle, mutta paino, mitä on kertynyt ahdistaa, Painan nimittäin 60 kg! En oo ikinä aiemmin painanut näin paljoa, vaikka olen syönyt ihan normaalisti normaalia ruokaa. Yritän nyt pikkuhiljaa laihduttaa liikunnalla ja saada painoa tippumaan. Yritän pysyä parhaani mukaan erossa syömishäiriötavoista. :)
Mutta näillä näkymin eteenpäin. Päivittelen taas kunhan ehdin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitoksia kommentistasi. Asiamattomia viestejä ei julkaista. :)