18.2.

Mulla oli tänään se psykologi. Harmi vaan, että työterveys kattaa ainoastaan kolme kertaa, mutta sekin on parempi kuin ei mikään. Ja en ehkä kuitenkaan halua pidempiaikaisempaa terapiaa. Se kyllä ehdotti, jos menisin taas sinne terveysneuvontapisteelle käymään.

Se oli yllättävän mukava ja juteltiin vähän mun taustoista ja nykytilanteesta. Totesi, etten todellakaan ole työkuntoinen ja ehdotti sairaslomaa maaliskuulle... Mua vaan ahdistaa olla sairaslomalla, tunnen olevani todella huono työntekijä. En kertonut sille kylläkään kaikkea, esimerkiksi sh-ajatusten palaamisesta, koska pelkään, että jotenkin työnantaja saa tietää asiasta.

Kävin isän kanssa kaupoilla pitkästä aikaa ja sitten me mentiin syömään. Mun piti käydä tänään opolla kyselemässä prelistä, mutta laitoin sen sijaan Wilman kautta vain viestin. Kävin siellä psykologilla ja kotiin tultuani makasin sängyssä varmaan kolme tuntia. Sitten käväsin kaupalla, katselin O.C.:tä ja juttelin miehen kanssa.

Ostin hetken mielijohteesta popcornia ja Pepsi Maxia. Söin poppareita, mutta tuli todella huono olo. Mun tekisi mieli mennä oksentamaan, mutta tiedän, että jos teen sen niin tulen olemaan todella pettynyt itseeni. Ja tiedän, että jos ajattelen oksentamista, oon niin heikko, että mun on pakko tehdä se. Joten yritän ajatella jotakin muuta.

Ajattelin kysellä huomiselta lääkäriltä mahdollisuuksista päästä verikokeisiin kilpirauhasarvojen takia. Haluaisin vaan varmistaa, ettei mulla ole mitään vajaatoimintaa ym., koska pelottavan moni oireista täsmää. Tein jonkun testin, jossa sanottiin, että testi kannattaa pyytää jos 10 kohtaa täsmää ja mulla täsmäsi 18. Toivon, ettei mulla ole mitään kilpparivaikeuksia, mutta on hyvä ottaa selvää. :)

Long time, no see

Täytin yhdeksäntoista viime viikolla. En oikein ymmärrä edes minkälaisen merkkipaalun olen nyt ohittanut, muuta kuin että olen vuoden vanhempi. Ja toivottavasti viisaampi. Mutta jos alan miettimään millaisia asiat olivat vuosi sitten, voin sanoa, että olen kasvanut ihan oikeasti.

Mä muutin pois kotoa, mikä on ollut vain hyvä ratkaisu. Totta kai välillä ahdistaa, kun tuntuu, että koulu kaatuu päälle ja työt kanssa. Kaikki vapaa-aika menee vain kouluun ja töihin, mutta yritän tuudittautua sillä, että puolentoistavuoden päästä kaikki on jo ohitse. Ylioppilaskirjoitusurakka alkaa mulla vasta ensi keväänä kahdella aineella, jonka jälkeen jatkuu vuoden päästä syksyllä ja keväällä neljällä aineella. Kirjoitan siis kuusi ainetta. Olisin halunnut kirjoittaa seitsemän, mutta reaalit menee päällekäin, joten keskityn tulevaisuuteen ja jatko-opinnon kannalta merkittävimpiin aineisiin vain. Matikan tosiaan vaihdoin lyhyeen, joten se stressaa vähemmän, vaikkakin turhauttaa, kun tehtävät ovat niin helppoja.

Poikaystävän kanssa menee hyvin. Ensihuuma on jo lopahtanut ja oikeastaan näihin aikoihin me ollaan seurusteltu vuoden ajan. Aika perusarkea, ei mitään erikoisempaa. Molemmat haluaa jatkaa elämää eteenpäin, jatko-opintoihin ja edespäin, mutta pitää vielä odottaa. Mies lähtee työnsä vuoksi puolen vuoden kurssille tammikuussa, joten mua pelottaa, että miten oikein pystyn hoitaan kaiken sen lisäksi. Mulla menee monta iltaa viikossa töihin, jonka lisäksi pitäis hoitaa kouluhommat, joten en juurikaan ehdi laittamaan esimerkiksi ruokaa tai siivoamaan kämppää lattiasta kattoon... Muutenkin talvi ja kevät pelottaa, kun tulee pimeys. Ajattelin, että voisi hankkia kirkasvalolampun auttamaan aamuherätyksiin.

Terveyden kannalta ei tällä hetkellä mene kovinkaan hyvin. Mulla vatsa oireilee ja on ollut sekaisin jo kuukausia(!). Yritin kertoa tästä lääkärille, mutta sanoi, että kirjoittaa mulle kahden päivän sairasloman ja sitten sen pitäisi olla ohi... Okei, mitä hittoa? :D Menen eri lääkärille uudestaan mahdollisimman pian juttelemaan tästä. Toivottavasti saan kaikki labrat yms. tutkimukset. Vatsan oireilu ei todellakaan ole normaalia ja oon etsinyt tietoa keliakiasta ärtyneen suolen oireyhtymiin. Toivottavasti tähän tulisi joku selkiys. Vastustuskyky tuntuu nimittäin tippuvan tämän  takia.

Syömishäiriö on väistynyt taka-alalle, mutta paino, mitä on kertynyt ahdistaa, Painan nimittäin 60 kg! En oo ikinä aiemmin painanut näin paljoa, vaikka olen syönyt ihan normaalisti normaalia ruokaa. Yritän nyt pikkuhiljaa laihduttaa liikunnalla ja saada painoa tippumaan. Yritän pysyä parhaani mukaan erossa syömishäiriötavoista. :)

Mutta näillä näkymin eteenpäin. Päivittelen taas kunhan ehdin!