Pää hajoo!

Taas on maanantai. Viikonloppu kului nopeasti ja aamulla mies lähti taas kouluun. Mä menin takaisin nukkumaan.

Mua masentaa ja ahdistaa. Koulu stressaa. Huomenna on englannin preli, minne pitäisi käydä ostamassa eväitä. Matematiikan opettajalle laitoin viestiä ja kysyin kokeiden tekemisestä, johon vastaus oli: Oletin, että et suorita kurssia.

Vittu, kiva kun sä oletat asioita, ilman, että kysyt multa tai esimerkiksi opolta mitään. Vittujen vittu. Pakollinen kurssi, johon mun pitäisi tehdä koe parin päivän sisällä, että pääsen kirjoittaan??? Ja se on jo maksettukin, koko paska. Vittujen vittujen vittu. Ja sä menet olettamaa, että mä en halua suorittaa sitä kurssia??? Luuletko, että mulla on rahaa lahjoittaa YTL:lle??? Vitun mulkku. Ottaa päähän niin paljon, ettei mitään rajaa, enkä edes tiedä mitä teen. Ei ole mitään motivaatiota käydä koko koulua enää.

Vitsi, että mun tekisi mieli vaihtaa paikkakuntaa. Ottaa kimpsuni ja kampsuni ja lähteä jonnekin toiselle paikkakunnalle. Mutta kun on työt. Ja on koulu. Ja on kaikki niin kesken, eikä ole rahaakaan. Nyt mua ahdistaa, se, että tarvitsen ne kaksi yo-kirjoituskertaa, että mun tuet pysyy, enkä joudu makselemaan miljoonia takaisin. Taidan soittaa sinne tänään ja jäädyttää mun tuet loppuvuodeksi. Oon niin nurkkaan ahdistettu.

Se lääkärikin on todella outo. Kävin siis siellä perjantaina ja se laittoi mut samantien kilpirauhaskokeisiin. Olin huono potilas ja lueskelin netistä, että syöminen ennen koetta ei haittaa (vaikkakin voi laskea tuloksia), mutta unirytmillä olisi suuri merkitys, sillä TSI-arvo on korkein aamulla, heräämisen jälkeen. Ja mulla kun unirytmi menee niin, että saan unta aamuyöllä ja herään aikaisintaan keskipäivällä. Mainitsin tästä lekurille (viitaten siis verikokeisiin) ja se kirjoitti mulle melatoniinia. Lisäksi vaikka psykologi sanoi, että suosittelee yli kuukauden sairaslomaa, koska oon niin rikki, niin hän kirjoitti mulle viikon verran. ARGH. En uskoisi, että kyseessä on yksityinen lääkäri.

Vittu. Ihan oikeesti.

Long time, no see

Täytin yhdeksäntoista viime viikolla. En oikein ymmärrä edes minkälaisen merkkipaalun olen nyt ohittanut, muuta kuin että olen vuoden vanhempi. Ja toivottavasti viisaampi. Mutta jos alan miettimään millaisia asiat olivat vuosi sitten, voin sanoa, että olen kasvanut ihan oikeasti.

Mä muutin pois kotoa, mikä on ollut vain hyvä ratkaisu. Totta kai välillä ahdistaa, kun tuntuu, että koulu kaatuu päälle ja työt kanssa. Kaikki vapaa-aika menee vain kouluun ja töihin, mutta yritän tuudittautua sillä, että puolentoistavuoden päästä kaikki on jo ohitse. Ylioppilaskirjoitusurakka alkaa mulla vasta ensi keväänä kahdella aineella, jonka jälkeen jatkuu vuoden päästä syksyllä ja keväällä neljällä aineella. Kirjoitan siis kuusi ainetta. Olisin halunnut kirjoittaa seitsemän, mutta reaalit menee päällekäin, joten keskityn tulevaisuuteen ja jatko-opinnon kannalta merkittävimpiin aineisiin vain. Matikan tosiaan vaihdoin lyhyeen, joten se stressaa vähemmän, vaikkakin turhauttaa, kun tehtävät ovat niin helppoja.

Poikaystävän kanssa menee hyvin. Ensihuuma on jo lopahtanut ja oikeastaan näihin aikoihin me ollaan seurusteltu vuoden ajan. Aika perusarkea, ei mitään erikoisempaa. Molemmat haluaa jatkaa elämää eteenpäin, jatko-opintoihin ja edespäin, mutta pitää vielä odottaa. Mies lähtee työnsä vuoksi puolen vuoden kurssille tammikuussa, joten mua pelottaa, että miten oikein pystyn hoitaan kaiken sen lisäksi. Mulla menee monta iltaa viikossa töihin, jonka lisäksi pitäis hoitaa kouluhommat, joten en juurikaan ehdi laittamaan esimerkiksi ruokaa tai siivoamaan kämppää lattiasta kattoon... Muutenkin talvi ja kevät pelottaa, kun tulee pimeys. Ajattelin, että voisi hankkia kirkasvalolampun auttamaan aamuherätyksiin.

Terveyden kannalta ei tällä hetkellä mene kovinkaan hyvin. Mulla vatsa oireilee ja on ollut sekaisin jo kuukausia(!). Yritin kertoa tästä lääkärille, mutta sanoi, että kirjoittaa mulle kahden päivän sairasloman ja sitten sen pitäisi olla ohi... Okei, mitä hittoa? :D Menen eri lääkärille uudestaan mahdollisimman pian juttelemaan tästä. Toivottavasti saan kaikki labrat yms. tutkimukset. Vatsan oireilu ei todellakaan ole normaalia ja oon etsinyt tietoa keliakiasta ärtyneen suolen oireyhtymiin. Toivottavasti tähän tulisi joku selkiys. Vastustuskyky tuntuu nimittäin tippuvan tämän  takia.

Syömishäiriö on väistynyt taka-alalle, mutta paino, mitä on kertynyt ahdistaa, Painan nimittäin 60 kg! En oo ikinä aiemmin painanut näin paljoa, vaikka olen syönyt ihan normaalisti normaalia ruokaa. Yritän nyt pikkuhiljaa laihduttaa liikunnalla ja saada painoa tippumaan. Yritän pysyä parhaani mukaan erossa syömishäiriötavoista. :)

Mutta näillä näkymin eteenpäin. Päivittelen taas kunhan ehdin!